Maaliskuun 10. päivän lausunto 2004

Tänään vietämme vuoden 1959 Tiibetin kansannousun 45. vuosipäivää. Osoitan kunnioitusta monille rohkeille tiibetiläisille miehille ja naisille, jotka ovat uhranneet elämänsä tiibetiläisten vapauden asialle. Heidät tullaan aina muistamaan.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 50 vuotta vierailustani Manner-Kiinaan vuonna 1954 tavatakseni silloisia Kiinan johtajia, erityisesti Mao Tse-tungin. Muistan erittäin hyvin, että lähdin matkalle hyvin huolestuneena Tiibetin tulevaisuudesta. Kaikki tapaamani johtajat vakuuttivat minulle, että kiinalaisten läsnäolo Tiibetissä oli tarkoitettu edistämään tiibetiläisten hyvinvointia ja "auttamaan Tiibetin kehittymistä". Kiinassa ollessani sain myös kuulla kansainvälisyydestä ja sosialismista, jotka tekivät minuun suuren vaikutuksen. Niinpä palasin Tiibetiin optimistisena ja luottavaisena, että rauhallinen ja molemminpuolisesti hyödyllinen rinnakkaiselo voisi onnistua. Valitettavasti pian paluuni jälkeen Kiina sotkeutui poliittiseen levottomuuteen, jonka radikaalit poliittiset kampanjat päästivät valloilleen. Nämä tapahtumat vaikuttivat Kiinan politiikkaan johtaen lisäsortoon ja jyrkkyyteen, joka lopulta johti Tiibetin kansannousuun vuonna 1959.

Toiveeni on, että tänä vuonna tapahtuisi merkittävä läpimurto suhteissamme Kiinan hallituksen kanssa. Tällä hetkellä kuten vuonna 1954 olen päättänyt, että teen parhaani etsiessäni molemminpuolisesti tyydyttävää ratkaisua, joka kohdistuu sekä Kiinan huolenaiheisiin että vapaan, rauhallisen ja arvokkaan elämän saamiseen Tiibetin kansalle. Huolimatta vuosikymmenien erossa olemisesta Tiibetin kansa laittaa edelleen suunnattoman luottamuksensa ja toivonsa minuun. Tunnen suurta vastuuta toimia heidän vapaana puolestapuhujanaan. Tässä suhteessa se tosiasia, että presidentti Hu Jintaolla on henkilökohtainen tieto Tiibetin tilanteesta ja ongelmista, voi olla positiivinen asia Tiibetin kysymyksen ratkaisemisessa. Tästä syystä olen halukas tapaamaan Kiinan kansantasavallan nykyisiä johtajia yrityksessä taata molemminpuolisesti hyväksyttävä ratkaisu Tiibetin kysymyksessä.

Lähettilääni ovat luoneet suoran yhteyden Kiinan hallitukseen kahdella matkallaan Kiinaan syyskuussa 2002 ja touko-kesäkuussa 2003. Tämä on myönteinen ja tervetullut kehitys, joka aloitettiin Jiang Zeminin presidenttikaudella. Tiibetin kysymys on monimutkainen ja ratkaisevan tärkeä sekä tiibetiläisille että kiinalaisille. Tästä syystä molemmilta osapuolilta vaaditaan huolellista ja vakavaa harkintaa ennen minkään päätösten tekemistä. Tämän prosessin saattaminen onnistuneesti päätökseen vaatii aikaa, kärsivällisyyttä ja päättäväisyyttä. Pidän kuitenkin tärkeimpänä ylläpitää liikettä ja voimistaa ja syventää tätä kehitystä säännöllisillä suorilla tapaamisilla ja riippumattomilla keskusteluilla. Tämä on ainoa keino poistaa vallitseva epäluottamus ja väärinkäsitys ja rakentaa luottamus.

Olen siis neuvonut lähettiläitäni vierailemaan Kiinassa mahdollisimman pian prosessin jatkamiseksi. Toivon, että he voivat tehdä tämän matkan ilman suurempia viivytyksiä. Tämä auttaa rakentamaan luottamusta nykyisessä kehityksessä tiibetiläisten sekä ympäri maailmaa olevien ystäviemme ja tukijoidemme keskuudessa - heistä monet epäilevät hyvin voimakkaasti Pekingin halukkuutta aitoon lähestymiseen ja vuoropuheluun.

Tiibetin nykyinen tilanne ei hyödytä tiibetiläisiä eikä Kiinan kansantasavallan hallitusta. Kiinan hallituksen Tiibetissä aloittamilla kehityshankkeilla - joiden väitetään hyödyttävän Tiibetin kansaa - on kuitenkin kielteinen vaikutus Tiibetin kansan selvästi erotettavaan kulttuurilliseen, uskonnolliseen ja kielelliseen identiteettiin. Kiinalaisten siirtolaisten lisääntyvä muuttaminen Tiibetiin johtaa Tiibetin kansan taloudelliseen väliinputoamiseen ja kulttuurinsa kiinalaistumiseen. Tiibetiläisten on nähtävä elämänlaatunsa paraneminen, Tiibetin alkuperäisen luonnon palautuminen ja vapaus päättää sovpivista kehitysmalleista.

Otan ilolla vastaan nunna Phuntsok Nyidrolin vapautumisen, vaikka tiedämme hänen tuomionsa epäoikeudenmukaisuuden ja jatkamme Tiibetin kaikkien poliittisten vankien vapauttamisen vaatimista. Ihmisoikeusrikkomuksilla Tiibetissä on selvä luonne estää tiibetiläisiä kansana puolustamaan identiteettiään ja kulttuuriaan. Rikkomukset ovat seurausta rodullisen ja kulttuurillisen syrjinnän ja uskonnollisen suvaitsemattomuuden politiikasta.

Tätä taustaa vasten olemme rohkaistuneita ja kiitollisia siitä, että monet yksilöt, hallitukset ja parlamentit ympäri maailmaa ovat vaatineet Kiinan kansantasavaltaa ratkaisemaan Tiibetin kysymyksen rauhanomaisilla neuvotteluilla. Euroopan Unionin ja Yhdysvaltojen johtamana on kansainvälisessä yhteisössä kasvava ymmärrys siitä, että Tiibetin kysymyksessä ei ole kyse vain ihmisoikeusloukkauksista, vaan syvemmästä poliittisesta asiasta, joka on ratkaistava neuvotteluilla.

Minua rohkaisee myös viimeaikaiset edistykset Intian ja Kiinan välisissä suhteissa. Olen aina uskonut, että parempi ymmärrys ja suhteet Intian ja Kiinan, maailman kahden väkirikkaimman maan, välillä ovat ratkaisevan tärkeitä Aasian rauhalle ja vakaudelle etenkin ja yleisesti maailmalle. Uskon, että Intian ja Kiinan parantuneet suhteet luovat edistävämmän poliittisen ympäristön Tiibetin kysymyksen rauhanomaiselle ratkaisemiselle. Uskon myös vahvasti, että Intia voi ja sen pitäisi ottaa rakentava ja vaikutusvaltainen rooli Tiibetin ongelman ratkaisemisessa rauhanomaisesti. "Keskitien lähestymistapani" pitäisi olla Intialle hyväksyttävä menettelytapa Tiibetin kysymyksessä, koska se käsittelee Tiibetin kysymystä Kiinan kansantasavallan puitteissa. Tiibetin kysymyksen ratkaiseminen tällä tavalla auttaisi Intiaa ratkaisemaan myös monia kiistoja Kiinan kanssa.

Kiinan kansantasavallan perustamisesta on kulunut 45 vuotta. Mao Tse-tungin aikana korostettiin kovasti ideologiaa, kun taas Deng Xiaoping keskittyi pääasiassa taloudelliseen kehitykseen. Hänen seuraajansa Jiang Zemin laajensi kommunistisen puolueen perustaa mahdollistaen varakkaiden ihmisten tulemisen kommunistisen puolueen osaksi "kolmen edustajan" teoriansa mukaisesti. Viime aikoina Hu Jintao ja hänen kollegansa pystyivät saavuttamaan johtajuuden sulavasti siirtymisen. Viime vuosikymmeninä Kiina on pystynyt kehittymään paljon. Eri alueilla, mukaan lukien talous, on kuitenkin vielä puutteita ja epäonnistumisia. Eräs puutteiden ja epäonnistumisten tärkeimmistä syistä näyttäisi olevan kyvyttömyys käsitellä ja toimia todellisen ja aidon tilanteen mukaisesti. Vapaa tiedonvälitys on olennaista oikean ja todellisen tilanteen tuntemiseksi.

Kiina on käymässä läpi voimakasta muutosprosessia. Tämän muutoksen tapahtumiseksi sulavasti ja ilman sekasortoa ja väkivaltaa uskon, että suurempi avoimuus ja tiedonvapaus ja asianmukainen tietoisuus tavallisen kansan keskuudessa ovat olennaisia asioita. Meidän tulisi etsiä totuutta tosiasioista - tosiasioista, joita ei ole vääristelty. Ilman tätä Kiina ei voi toivoa saavuttavansa aitoa vakautta. Kuinka voi olla vakautta, jos asioita täytyy salata eivätkä ihmiset voi puhua todellisista tunteistaan?

Olen toiveikas, että Kiinasta tulee avoimempi ja lopulta demokraattisempi. Olen monia vuosia puolustanut sitä, että Kiinan muutoksen pitäisi tapahtua sulavasti ja ilman suuria mullistuksia. Tämä ei ole vain Kiinan, vaan myös maailmanyhteisön edun mukaista.

Kiinan nousemista alueellisena ja maailmanlaajuisena mahtina seuraavat myös huolet, epäilys ja pelot sen voimista. Olympialaisten ja maailmannäyttelyn isännöiminen eivät poista näitä huolenaiheita. Ellei Peking huomioi kansalaistensa, erityisesti vähemmistöjensä, kansalais- ja pollittisten perusoikeuksien puuttumista, Kiina kohtaa edelleen vaikeuksia vakuuttaessaan maailmalle olevansa rauhallinen, vastuuntuntoinen, rakentava ja eteenpäin katsova valta.

Tiibetin kysymys on sekä haaste että tilaisuus kehittyvälle Kiinalle toimia esille tulevana globaalina osallistujana, jolla on avoimuuden, vapauden, oikeuden ja totuuden näkemys ja arvot. Rakentava ja joustava lähestymistapa Tiibetin kysymyksessä kulkee pitkän tien luodessaan luottamuksen ja avoimuuden poliittista ilmapiiriä sekä maan sisällä että kansainvälisesti. Tiibetin kysymyksen rauhanomaisella ratkaisemisella on laaja-alaiset positiiviset vaikutukset Kiinan muutokseen ja muuttumiseen moderniksi, avoimeksi ja vapaaksi yhteiskunnaksi. Kiinan johtajilla on nyt mahdollisuuksien ikkuna toimia rohkeasti ja kaukonäköisesti Tiibetin kysymyksen ratkaisemisessa lopullisesti.

Käyttäisin tämän tilaisuuden ilmaista arvostukseni ja kiitollisuuteni tälle jatkuvalle tuelle, jota olemme saaneet ympäri maailmaa. Haluaisin myös ilmaista jälleen kerran tiibetiläisten puolesta kunnioituksemme ja suunnattoman kiitollisuutemme Intian kansalle ja hallitukselle heidän horjumattoman ja vertaansa vailla olevan ystävällisyytensä ja tukensa vuoksi.

Rukoukseni kaikkien aistivien olentojen hyvinvoinnille.

Dalai-lama

10. maaliskuuta 2004

Maaliskuun 10. päivän lausunto 2003

Tiibet-uutisten alkuun

Arkistoon

Aloitussivulle