Dalai-laman maaliskuun 10. päivän lausunto

Viettäessämme tänään Tiibetin kansannousun 47. vuosipäivää esitän lämpimän tervehdykseni tiibetiläisille Tiibetissä ja maanpaossa sekä ystävillemme ympäri maailmaa. Osoitan kunnioitustani myös Tiibetin rohkeille miehille ja naisille, jotka ovat Tiibetin asian vuoksi uhranneet elämänsä ja kärsivät edelleen.

Tiibet on noin vuodesta 1949 lähtien todistanut ennen näkemättömien tapahtumien sarjaa merkiten sen historian uuden aikakauden alkua. Kuten asiakirjoissa mainitaan, väitetään Tiibetin kysymyksen tulleen ratkaistuksi vuonna 1951 keskus- ja paikallishallitusten välisellä sopimuksella ottaen huomioon Tiibetin erityisaseman ja vallitsevan todellisuuden. Olen tehnyt siitä lähtien kaikkeni turvatakseni menettelytavan toteuttamisen tiibetiläisten itsehallinnon ja aidon autonomian sallimiseksi Kiinan kansantasavallan puitteisssa auttaen siten luomaan olosuhteet kansallemme elämään rinnakkain sopusoinnussa ja ykseydessä Kiinan kansan suuren perheen jäsenenä.

Vierailin Pekingissä Tiibetin kansan edustajana vuosina 1954-55. Käytin tuon vierailun tilaisuutta keskustellakseni Tiibetin kansan tulevaisuudesta puhemies Mao Tse-tungin ja puolueen, hallituksen ja armeijan vanhempien johtajien kanssa. Nämä keskustelut antoivat minulle paljon toivoa ja luottamusta. Niinpä palasin Tiibetin optimistisena ja luottavaisena. Vuoden 1955 loppupuolella äärivasemmistolaiset alkoivat hyökätä Tiibetin osiin. Vuoteen 1959 mennessä koko Tiibet oli syösty vakavaan kriisiin. Tämän seurauksena minun ja yli sadantuhannen tiibetiläisen oli lähdettävä maanpakoon. Olemme olleet maanpaossa nyt 46 vuotta.

Joskus vuonna 1974 laadimme keskitien lähestymistavan perusperiaatteet Tiibetin kysymyksen ratkaisemiseksi luottaen siihen, että varmasti tulisi aika, jolloin meillä olisi mahdollisuus ryhtyä keskusteluihin Kiinan johdon kanssa. Vuonna 1979 pystyimme olemaan suorassa yhteydessä Pekingin johtajien kanssa. Deng Xiaoping sanoi tuolloin, että "neuvottelemalla voitaisiin harkita kaikkia muita asioita paitsi itsenäisyyttä". Olen siitä lähtien tavoitellut keskitien lähestymistapaa johdonmukaisesti ja vilpittömästi.

Olen tietenkin esittänyt aina kritiikkiä nähdessäni sietämättömän murheellista kehitystä Kiinasssa, Tiibetissä ja ympäri maailmaa. Kritiikkini kuitenkin rajoittuu kohdistumaan kunkin yksittäisen tapauksen todellisuuteen. En ole koskaan enkä missään olosuhteissa luopunut sitoutumisestani keskitien lähestymistapaan. Tämä on maailmalle selvä asia. Valitettavasti Peking ei vieläkään näyttäisi päässeen epäilyistään ja epäluuloistaan aikomuksiani kohtaan, vaan se edelleen kritisoi minua erottamisen salaisen esityslistan hautomisesta ja salaliittoon ryhtymisestä tämän saavuttamiseksi.

Sen jälkeen kun suora yhteys luotiin uudelleen meidän ja Kiinan kansantasavallan välillä vuonna 2002, ovat lähettilääni ja kiinalaiset kollegat pystyneet ryhtymään suoriin ja laajoihin keskusteluihin, joissa he ovat pystyneet selittämään toistensa aseman. Tällainen keskustelu toivoakseni auttaa poistamaan Kiinan kansantasavallan epäilyt ja epäluulot siten, että voimme ryhtyä sovittelemaan eroavuuksia näkemyksissämme ja asenteissamme ja löytää siten molemminpuolisen tyydyttävän ratkaisun Tiibetin kysymykseen. Lisäksi keskustelujen viidennellä kierroksella muutama viikko sitten molemmat osapuolet pystyivät selvästi tunnistamaan suurimpien erimielisyyksien alueet ja niiden syyt. He pystyivät myös saamaan tuntuman ehdoista, jotka ovat välttämättömiä erimielisyyksien ratkaisemiseksi. Tämän lisäksi lähettilääni toistivat pyyntöni käydä Kiinassa pyhiinvaellusmatkalla. Buddhalaisuuden pitkän historian omaavana maana Kiinassa on monia pyhiä pyhiinvaelluspaikkoja. Pyhiinvaelluspaikoissa käymisen lisäksi toivon voivani itse nähdä Kiinan kansantasavallan muutokset ja kehityksen.

Viime vuosikymmenien aikana Kiinassa on tapahtunut huomattavaa taloudellista ja yhteiskunnallista kehitystä. Tämä on kiitettävää. Myös tiibetiläisillä alueilla on tapahtunut infrastruktuurillista kehitystä, jota pidän myönteisenä asiana.

Tarkasteltaessa Kiinan historian viimeistä viittäkymmentä vuotta huomataan maan kohdanneen monia marxilaisleninläisiin periaatteisiin perustuvia suuntauksia. Tämä tapahtui Maon aikakaudella. Sitten etsiessään totuutta tosiasioista Deng Xiaoping esitteli sosialistisen markkinatalouden ja sai aikaan valtavan taloudellisen kehityksen. Tämän jälkeen perustuen Deng Xiaopingin "kolmen edustajan" teoriaan Jiang Zemin laajensi Kiinan kommunistipuolueen kentän sisältämään maanviljelijöiden ja työläisten lisäki myös kolme muuta elementtiä, nimittäin kehittyneet tuottavat voimat, Kiinan kehittyneen kulttuurin etenevän kulun ja enemmistön perusedut. Nykyään presidentti Hu Jintaon teoria "kolmen sopusoinnusta" ottaa huomioon rauhallisen rinnakkaiselon ja sopusoinnun Kiinassa sekä naapurimaiden ja kansainvälisen yhteisön kanssa. Kaikkiin näihin aloitteisiin ryhdyttiin aikojen muuttuessa. Tämän seurauksena poliittisen vallan ja maan kehityksen muutos on jatkunut laantumatta. Nykyään Kiinasta on tulossa yksi maailman suurista mahdeista, jonka se ansaitsee ottaen huomioon sen pitkän historian ja suunnattoman väestömäärän.

On kuitenkin otettava esille se peruskysymys, että samanaikaisesti poliittisen vallan ja taloudellisen kehityksen kanssa Kiinan on myös seurattava nykyaikaista pyrkimystä avoimemman yhteiskunnan, vapaan lehdistön ja läpinäkyvän politiikan kehittämiseen. Tämä on aidon rauhan, sopusoinnun ja vakauden perusta, kuten jokainen järkevä ihminen voi ymmärtää.

Tiibetiläiset eräänä suurimpana ryhmänä Kiinan 55 vähemmistökansallisuudesta ovat selvästi erotettavia mitä tulee heidän maahansa, historiaansa, kieleensä, kulttuuriinsa, tapoihinsa ja perinteisiinsä. Tämä selvyys ei ole selvää ainoastaan maailmalle, vaan myös monet vanhemmat kiinalaiset johtajat tunnistivat sen menneisyydessä. Minulla on vain yksi vaatimus: itsehallinto ja aito autonomia kaikille tiibetiläisille eli Tiibetin kansalle kokonaisuudessaan. Tämä vaatimus on sopusoinnussa Kiinan perustuslain lausekkeiden kanssa. Tämä tarkoittaa sitä, että se voidaan toteuttaa. Se on oikeutettu, oikeudenmukainen ja järkevä vaatimus, joka heijastaa sekä Tiibetissä että sen ulkopuolella olevien tiibetiläisten toiveita. Tämä vaatimus perustuu logiikkaan nähdä tulevaisuus tärkeämpänä kuin menneisyys. Se perustuu nykyhetken perustosiasioihin ja tulevaisuuden hyötyihin.

Menneisyyden pitkä historia ei sovellu yksinkertaiseen mustavalkoiseen tulkintaan. Sellaisenaan ei ole helppoa saada ratkaisua menneisyyden historiasta. Asian ollessa näin olen aika ajoin ilmoittanut, että en tavoittele Tiibetin erottamista Kiinasta, vaan tavoittelen sen tulevaisuutta Kiinan perustuslain puitteissa. Jokainen tämän lausunnon kuullut käsittää, elleivät epäluulot sumenna ihmisen näkemystä todellisuudesta, että aidon itsehallinnon vaatimukseni ei merkitse erottamisen vaatimusta, Tämän tosiasian läheneminen yhdessä asteittaisella edistymisellä vapaudessa, avoimmuudessa ja mediassa, luo toivoakseni olosuhteet Kiinan ja Tiibetin välisen ongelman ratkaisemiseksi neuvottelemalla. Tästä syystä teen kaikkeni säilyttääkseni nykyiset yhteydet ja luodakseni siten edistävän ilmapiirin.

Tiibetiläisten keskushallinnon kashag on vedonnut useita kertoja tiibetiläisiin ja kansainvälisiin tukijoihimme työskennelläkseen neuvotteluja edistävän ympäristön luomiseksi. Tahtoisin tänään korostaa sitä, että teemme kaikkemme auttaaksemme nykyistä vuoropuhelun prosessia Kiinan ja Tiibetin välisen ongelman ratkaisemiseksi. Pyydän kaikkia tiibetiläisiä ottamaan tämän huomioon kashagin vetoomuksen perusteella. Esitän saman pyynnön Tiibetin tukijoille ja niille, jotka tuntevat myötätuntoa Tiibetin kansaa kohtaan.

Lisäksi tahtoisin kertoa Kiinan kansantasavallalle, että jos se pitää hyödyllisenä vilpittömästi tavoitella vuoropuhelua nykyisen yhteyden kautta, täytyy sen antaa siitä selvä merkki. Pyydän Kiinan johtajia ajattelemaan tätä vakavasti. Toinen osapuoli ei pysty yksin luomaan myönteistä ilmapiiriä. Vanha tiibetiläinen sanonta kuuluu: yhdellä kädellä ei voida saada aikaiseksi kättentaputusta.

Lopuksi tahtoisin käyttää tätä tilaisuutta ilmaistakseni kunnioitukseni ja kiitollisuuteni kansainväliselle yhteisölle heidän jatkuvasta tuestaan meille. Tahtoisin vielä ilmaista myös Tiibetin kansan kunnioituksen ja suunnattoman kiitollisuuden Intian kansalle ja hallitukselle heidän järkähtämättömästä ja vertaansa vailla olevasta anteliaisuudestaan ja tuestaan meille.

Ajatukseni Tiibetin tilanteesta ja tunteeni Tiibetissä olevissa tiibetiläisissä rukoilen heidän puolestaan. Rukoilen myös kaikkien aistivien olentojen hyvinvoinnin puolesta.

Dalai-lama

Maaliskuun 10. päivä 2006

_______________________________________________________________

Tiibet-uutisten alkuun

Arkistoon

Aloitussivulle