Dalai-laman maaliskuun 10. päivän lausunto 2007

Lhasassa vuonna 1959 tapahtuneen Tiibetin kansan rauhanomaisen kansannou-sun 48. vuosipäivänä rukoilen ja osoitan kunnioitustani kaikille niille tiibetiläi-sille, jotka ovat kärsineet ja uhranneet elämänsä Tiibetin asian puolesta. Osoitan myös solidaarisuuttani niille, jotka tällä hetkellä kärsivät sorrosta ja vangittuna olemisesta.

Vuonna 2006 näimme sekä myönteisiä että kielteisiä muutoksia Kiinan kan-santasavallassa. Toisaalta kovan linjan asenne voimistui mustamaalauskam-panjalla meitä vastaan ja paljon huolestuttavammalla kiristyneellä poliittisella rajoituksella ja sorrolla Tiibetissä. Toisaalta Kiinassa itsessään tapahtui jon-kinlaista parannusta ilmaisunvapaudessa. Erityisesti kiinalaisen älymystön kes-kuudessa on yhä voimakkaampi tunne siitä, että aineellinen kehitys yksistään ei ole riittävää ja on luotava henkisiin arvoihin perustuva mielekkäämpi yhteis-kunta. Näkemykset siitä, että nykyinen järjestelmä on riittämätön sellaisen yh-teiskunnan luomiseksi, ovat saamassa jalansijaa. Tämän seurauksena uskontoon uskominen yleisesti ja erityisesti kiinnostus tiibetinbuddhalaisuuteen ja kult-tuuriin on lisääntymässä. Tämän lisäksi monet ihmiset ovat ilmaisseet toiveen-sa, että tekisin pyhiinvaellusmatkan Kiinaan ja antaisin siellä opetuksia. Presidentti Hu Jintaon jatkuneet kehotukset sopusointuisesta yhteiskunnasta ovat kiitettäviä. Perusta sellaisen yhteiskunnan toteuttamiselle on vaalia luot-tamusta ihmisten keskuudessa. Tämä voi tapahtua, kun on olemassa ilmaisun-vapaus, totuus, oikeus ja yhdenvertaisuus. Tästä syystä on tärkeää, että viran-omaiset kaikilla tasoilla eivät ole vain välinpitämättömiä, vaan myös toteuttavat näitä periaatteita.

Koskien suhteitamme Kiinaan suunnilleen vuodesta 1974 lähtien käsitet-tyämme tilaisuuden välttämättömyyden ryhtyä jonakin päivänä vuoropuheluun Kiinan kanssa olemme tehneet valmisteluja saavuttaaksemme aidon, yhtenäisen autonomian kaikille tiibetiläisille Kiinan perustuslain suojaamana. Vuonna 1979 Kiinan korkein johtaja Deng Xiaoping esitti, että itsenäisyyttä lukuun ot-tamatta kaikki muut Tiibetiä koskevat asiat voitaisiin ratkaista neuvottelemalla. Koska tämä oli meidän ajattelutapamme mukaista, omaksuimme molempia osa-puolia hyödyttävän keskitien menettelytavan. Siitä lähtien 28 vuoden ajan olemme johdonmukaisesti ja vilpittömästi tavoitelleet tätä menettelytapaa, joka laadittiin sanamuotoon perusteellisen keskustelun ja analyysin seurauksena pe-rustuen laajoihin tavoitteisiin keskittyä sekä tiibetiläisten että kiinalaisten välit-tömiin ja pitkäaikaisiin intresseihin, rauhanomaiseen rinnakkaiseloon Aasiassa ja ympäristön suojeluun. Monet käytännölliset tiibetiläiset Tiibetissä, sen ulko-puolella ja monissa maissa ovat hyväksyneet ja tukeneet tätä menettelytapaa.

Tärkein syy ehdotukseeni saada aito kansallinen alueellinen autonomia kai-kille tiibetiläisille on saavuttaa aito yhdenvertaisuus ja yhtenäisyys tiibetiläisten ja kiinalaisten välille poistamalla suuri han-kiinalaisten kansalliskiihko ja paikallinen nationalismi. Tämä edistää osaltaan maan vakautta kahden kan-sallisuuden molemminpuolisen avun, luottamuksen ja ystävyyden kautta ja yllä-pitää rikasta kulttuuriamme ja kieltämme perustuen asianmukaiseen tasa-painoon henkisen ja aineellisen kehityksen välillä koko ihmiskunnan hyväksi.

On totta, että Kiinan perustuslaki takaa kansallisen alueellisen autonomian vähemmistökansallisuuksille. Ongelma on siinä, ettei sitä toteuteta perusteel-lisesti ja siten se epäonnistuu palvelemaan tarkoitustaan säilyttää ja suojella vä-hemmistökansallisuuksien erilaista identiteettiä, kulttuuria ja kieltä. Paikan päällä käy niin, että suuret määrät enemmistökansallisuuksien ihmisiä on levit-täytynyt näille vähemmistöalueille. Tästä syystä vähemmistökansallisuuksilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin tukeutua enemmistökansallisuuden kieleen ja ta-poihin jokapäiväisessä elämässään sen sijaan että he pystyisivät säilyttämään oman identiteettinsä, kulttuurinsa ja kielensä. Näin ollen on vaara, että vähem-mistökansallisuuksien kielet ja rikkaat traditiot vähitellen häviävät.

Infrastruktuurin kehittymisessä, kuten rautatiessä, ei sinänsä ole mitään vää-rää. Siitä on kuitenkin tullut suuri huolenaihe sen jälkeen, kun rautatielinja tuli käyttöön. Kiinalaisen väestön siirtyminen Tiibetiin on lisääntynyt, Tiibetin ym-päristö turmeltuu, sen vedet saastuvat ja niitä käytetään väärin ja sen luon-nonvarat riistetään. Nämä kaikki aiheuttavat maan ja kaikkien sen asukkaiden suunnatonta tuhoa.

Vaikka vähemmistökansallisuuksien ihmisten joukossa on ollut jonkin verran koulutettuja ja päteviä kommunistipuolueen jäseniä, on valitettavaa, että vain hyvin harvat heistä ovat saavuttaneet johtoasemia kansallisella tasolla ja joita-kin heistä on jopa nimitetty separatisteiksi.

Merkityksellinen autonomia pitäisi ottaa käyttöön, jotta enemmistö- ja vä-hemmistökansallisuuksille sekä keskus- että paikallishallinnoille voitaisiin tar-jota todellisia hyötyjä. Koska tämä nimenomainen autonomia on vähemmistö-kansallisuuksia varten, on vaatimus Tiibetin kansan yksittäisestä hallinnosta vil-pitön, oikeudenmukainen ja selvä. Maailmalle on selvää, ettei meillä ole salais-ta esityslistaa. Sellaisenaan on kaikkien tiibetiläisten pyhä velvollisuus jatkaa kamppailuamme tämän järkevän vaatimuksen toteuttamiseksi. Huolimatta siitä kauanko siihen menee, rohkeutemme ja päättäväisyytemme pysyy muuttumat-tomana, kunnes olemme toteuttaneet päämäärämme. Tiibetin kansan kamppai-lussa ei ole kyse kamppailusta muutaman yksittäisen tiibetiläisen aseman vuoksi. Kyseessä on ihmisten kamppailu. Olemme jo muuttaneet Tiibetin pako-laishallinnon ja yhteisön aidoksi demokraattiseksi järjestelmäksi, jonka perät-täiset johtajat kansaa varten on kansa itse valinnut. Olemme siten perustaneet syvälle juurtuneen, elävän sosiaalisen ja poliittisen instituution, joka vie eteen-päin kamppailuamme sukupolvesta toiseen. Lopulta ihmiset itse tekevät demok-raattisesti tärkeimmät päätökset.

Sen jälkeen kun vuonna 2002 uudistettiin suora yhteys tiibetiläisten ja kiina-laisten välillä, ovat edustajani hoitaneet viisi kierrosta laajoja keskusteluja Kii-nan kansantasavallan asiaa käsittelevien virkamiesten kanssa. Näissä keskuste-luissa molemmat osapuolet ovat voineet ilmaista selkeästi epäluulonsa, epäi-lynsä ja todelliset vaikeudet, joita ilmenee molempien osapuolien välillä. Nämä keskustelukierrokset ovat siten auttaneet luomaan yhteyskanavan kahden osa-puolen välille. Tiibetiläinen delegaatio on valmis jatkamaan vuoropuhelua mil-loin ja missä tahansa. Kashag esittää yksityiskohdat omassa lausunnossaan.

Tervehdin kaikkia niitä tiibetiläisiä Tiibetissä – kommunistipuolueen jäseniä, johtajia, virkamiehiä, ammattilaisia ja muita – jotka ovat pitäneet yllä tiibeti-läistä henkeä jatkamalla ponnisteluitaan työskennellä Tiibetin kansan aidon edun hyväksi. Osoitan syvää ihailuani heidän suunnattomalle rohkeudelleen tehdä kaiken voitavansa Tiibetin kansan palvelemiseksi. Osoitan myös syvää kunnioitusta niille tiibetiläisille Tiibetissä, jotka kaikista vaikeuksista huoli-matta ovat ponnistelleet säilyttääkseen Tiibetin identiteetin, kulttuurin ja kielen sekä heidän järkkymättömälle rohkeudelleen ja päättäväisyydelleen Tiibetin kansan pyrkimysten toteuttamiseksi. Olen varma, että he jatkavat ponnisteluaan yhteisen asiamme hyväksi uudistuneella omistautumisella ja sitoutumisella. Pyydän kaikkia tiibetiläisiä Tiibetissä ja sen ulkopuolella työskentelemään yh-teisvoimin kansallisuuksien yhdenvertaisuuteen ja sopusointuun perustuvan rauhallisen tulevaisuuden hyväksi.

Tahtoisin käyttää tätä tilaisuutta kiittääkseni koko sydämestäni Intian kansaa ja hallitusta heidän horjumattomasta ja vertaansa vailla olevasta anteliaisuu-destaan ja tuestaan meille. Ilmaisen myös suuren kiitollisuuteni kaikille kan-sainvälisen yhteisön hallituksille ja ihmisille heidän huolestaan ja tuestaan Tii-betin asialle.

Rukoilen kaikkien aistivien olentojen rauhan ja hyvinvoinnin puolesta.

_______________________________________________________________

Tiibet-uutisten alkuun

Arkistoon

Aloitussivulle