Dalai-laman maaliskuun 10. päivän lausunto 2008


Lhasassa maaliskuun 10. päivänä 1959 tapahtuneen Tiibetin kansan rauhanomaisen kansannousun 49. vuosipäivänä rukoilen ja osoitan kunnioitustani kaikille niille Tiibetin rohkeille miehille ja naisille, jotka ovat kärsineet suunnattomia vaikeuksia ja uhranneet elämänsä Tiibetin kansan asian puolesta. Osoitan myös solidaarisuuttani niille tiibetiläisille, jotka tällä hetkellä kärsivät sorrosta ja huonosta kohtelusta. Tervehdin myös tiibetiläisiä Tiibetissä ja muualla ja Tiibetin asian tukijoille ja kaikille niille, jotka vaalivat oikeudenmukaisuutta.

Lähes kuudenkymmenen vuoden ajan tiibetiläiset koko Tiibetissä, joka tunnetaan nimellä Cholkha-Sum (U-Tsang, Kham ja Amdo), ovat eläneet jatkuvan pelon, uhkailun ja epäluulojen alaisena kiinalaisten sortamina. Siitä huolimatta ylläpitääkseen uskontoaan, kansallistuntoaan ja ainutlaatuista kulttuuriaan, tiibetiläiset ovat pystyneet ylläpitämään perusvapaudenkaipuunsa. Ihailen suuresti tätä tiibetiläisten erityispiirrettä ja heidän väsymätöntä rohkeuttaan. Olen äärimmäisen tyytyväinen ja ylpeä heistä.

Kiinnostuksestaan rauhaan ja oikeudenmukaisuuteen monet hallitukset, hallituksista riippumattomat järjestöt ja ihmiset ympäri maailmaa ovat jatkuvasti tukeneet Tiibetin asiaa. Erityisesti viime vuoden aikana monien maiden hallitukset ja ihmiset ilmaisivat selkeästi tukensa meille. Haluaisin ilmaista kiitollisuuteni heille kaikille.

Tiibetin kysymys on hyvin monimutkainen. Se liittyy olennaisesti moniin asioihin: politiikkaan, yhteiskunnan luonteeseen, lakiin, ihmisoikeuksiin, uskontoon, kulttuuriin, ihmisten identiteettiin, talouteen ja ympäristön tilaan. Niin muodoin on omaksuttava monipuolinen lähestymistapa tämän ongelman ratkaisemiseksi kaikki osapuolet huomioon ottavalla tavalla sen sijaan, että otettaisiin huomioon vain yksi osapuoli. Tästä syystä olemme olleet päättäväisiä sitoutumisellemme molempia osapuolia tyydyttävään lähestymistapaan, keskitien lähestymistapaan, ja olemme tehneet useiden vuosien ajan vilpittömiä ja toistuvia ponnisteluja tämän saavuttamiseksi. Vuodesta 2002 lähtien lähettilääni ovat johtaneet kuusi keskustelukierrosta Kiinan kansantasavallan asianosaisten virkamiesten kanssa keskustellakseen merkityksellisistä asioista. Nämä laaja-alaiset keskustelut ovat auttaneet poistamaan joitain kiinalaisten epäilyistä ja ne ovat mahdollistaneet meidän selittää pyrkimyksiämme heille. Peruskysymyksissä ei kuitenkaan ole päästy lainkaan konkreettisiin tuloksiin. Muutaman viime vuoden aikana Tiibet on kohdannut lisääntynyttä sortoa ja raakuutta. Näistä ikävistä kehityksistä huolimatta näkökantani ja päättäväisyyteni noudattaa keskitien politiikkaa ja jatkaa vuoropuheluamme Kiinan hallituksen kanssa on pysynyt muuttumattomana.

Kiinan kansantasavallan suurin huolenaihe on sen laillisen oikeutuksen puute Tiibetissä. Tärkein tapa antaa painoa heidän asemalleen on se, että Kiinan hallitus noudattaisi politiikkaa, joka tyydyttäisi Tiibetin kansaa ja saisi siten heidän luottamuksensa. Mikäli pystymme saavuttamaan sovinnon kulkemalla yksimieliseen sopimuksen polkua, silloin teen kaikkeni voittaakseni Tiibetin kansan tuen, kuten olen jo monta kertaa ilmoittanut.

Tiibetin ympäristö on nykyään vakavasti vahingoittunut johtuen Kiinan hallituksen lukuisista toimista ikään kuin heiltä puuttuisi kaukonäköisyys. Kiinalaisten väestönsiirtopolitiikkansa seurauksena ei-tiibetiläinen väestö on moninkertaistunut tehden syntyperäisistä tiibetiläisistä mitättömän vähemmistön omassa maassaan. Lisäksi Tiibetin kansan todellista luontoa ja identiteettiä heijastavat kieli, tavat ja perinteet ovat vähitellen häviämässä. Tämän seurauksena tiibetiläiset sulautuvat lisääntyvässä määrin suurempaan kiinalaiseen väestöön. Tiibetissä sortaminen edelleen lisää lukuisia, käsittämättömiä ja karkeita ihmisoikeusloukkauksia, uskonnonvapauden kieltämistä ja uskonnollisten asioiden politisoimista. Kaikki nämä asiat tapahtuvat, koska Kiinan hallitus ei kunnioita Tiibetin kansaa. Nämä ovat suurimmat esteet, jotka Kiinan hallitus tietoisesti asettaa tielleen kansallisuuksien yhdistämisen politiikassa, joka tekee eron tiibetiläisten ja kiinalaisten välillä.

Vaikka tiibetiläisten asuttamiin alueisiin viitataan erilaisilla nimillä, kuten autonominen alue, autonominen prefektuuri ja autonominen piirikunta, ovat ne autonomisia vain nimellisesti ilman todellista autonomiaa. Sen sijaan niitä johtaa ihmiset, jotka eivät ole tietoisia alueellisesta tilanteesta ja ajavat sitä, mitä Mao Zedong kutsui nimellä ”han-kansalliskiihko”. Tämän seurauksena tämä niin kutsuttu autonomia ei ole tuonut kansoille mitään konkreettista hyötyä. Todellisuuden kanssa epäsopusoinnussa olevat vilpilliset politiikat aiheuttavat suunnatonta vahinkoa ei vain kullekin kansalle vaan myös Kiinan kansan yhtenäisyydelle ja vakaudelle. Kiinan hallitukselle on tärkeää Deng Xiaopingin neuvomalla tavalla ”etsiä totuutta tosiasioista” sanan varsinaisessa merkityksessä.

Kiinan hallitus arvostelee minua ankarasti, kun otan kansainvälisen yhteisön edessä esiin kysymyksen Tiibetin kansan hyvinvoinnista. Minulla on historiallinen ja moraalinen velvollisuus jatkaa tiibetiläisten puolesta puhumista vapaasti, kunnes pääsemme Kiinan kanssa molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun. Yleisesti on kuitenkin tiedossa, että olen ollut puoliksi eläkkeellä siitä lähtien, kun tiibetiläinen väestö on suoraan valinnut tiibetiläisten diasporan poliittisen johtajiston.

Kiinasta on tullut suuresta taloudellisesta kehityksestään johtuen voimakas maa. Tämä on tervetullutta, mutta se on antanut Kiinalle tilaisuuden esittää tärkeää roolia maailmanlaajuisella näyttämöllä. Maailma odottaa innokkaasti nähdäkseen, kuinka Kiinan nykyinen johto toteuttaa sen avoimesti tunnustamansa käsitteet ”sopusointuisesta yhteiskunnasta” ja ”rauhallisesta kasvusta”. Näiden käsitteiden toteuttamiseksi ei riitä yksistään taloudellinen edistyminen. Parannusta on oltava myös lain noudattamisessa, läpinäkyvyydessä ja tiedonvapaudessa yhtä hyvin kuin puheenvapaudessa. Koska Kiina on monista kansallisuuksista muodostuva valtio, täytyy niille kaikille antaa tasa-arvo ja vapaus suojella ainutlaatuisia identiteettejään, jos maan halutaan pysyvän vakaana.

Maaliskuun 8. päivänä 2008 presidentti Hu Jintao sanoi seuraavasti: ”Tiibetin vakaus koskee maan vakautta ja Tiibetin turvallisuus koskee maan turvallisuutta.” Hän lisäsi, että Kiinan johtajien täytyy taata tiibetiläisten hyvinvointi, kehittää uskontoihin ja etnisiin ryhmiin liittyvää työtä ja ylläpitää yhteiskunnan tasapainoa ja vakautta. Presidentti Hun lausunto on yhdenmukainen todellisuuden kanssa ja odotamme sen soveltamista.

Tänä vuonna kiinalaiset odottavat ylpeinä ja innokkaina olympialaisten avajaisia. Olen alusta lähtien tukenut ajatusta siitä, että Kiinalle pitää antaa mahdollisuus isännöidä olympialaisia. Koska tällaiset kansainväliset urheilutapahtumat, erityisesti olympialaiset, ylläpitävät puheen ja ilmaisun vapauden, yhdenvertaisuuden ja ystävyyden periaatteita, pitäisi Kiinan todistaa olevansa hyvä isäntä antamalla nämä vapaudet. Tästä syystä kansainvälisen yhteisön pitäisi urheilijoidensa lähettämisen lisäksi muistuttaa Kiinan hallitusta näistä asioista. Olen saanut tietää, että monet parlamentit, yksilöt ja hallituksiin sitoutumattomat järjestöt ympäri maailmaa ovat ryhtyneet lukuisiin toimiin ottaen huomioon tilaisuuden, joka Kiinalla on tehdäkseen positiivisen muutoksen. Ihailen heidän vilpittömyyttään. Haluaisin mainita painokkaasti, että on hyvin tärkeää tarkkailla olympialaisten jälkeistä aikaa. Epäilemättä olympialaisilla on suuri vaikutus kiinalaisten mieliin. Maailman tulisi tästä syystä etsiä yhteisiä keinoja saadakseen aikaan pysyvän positiivisen muutoksen Kiinassa vieläpä olympialaisen jälkeenkin.

Tahtoisin käyttää tätä tilaisuutta ilmaistakseni ylpeyteni ja kunnioituksen Tiibetissä asuvien tiibetiläisten vilpittömyydelle, rohkeudelle ja päättäväisyydelle. Kehotan heitä jatkamaan työskentelyä rauhanomaisesti ja lain puitteissa varmistaakseen, että kaikki Kiinan kansantasavallan vähemmistökansallisuudet, mukaan lukien tiibetiläiset, nauttivat lainmukaisista oikeuksistaan ja eduistaan.

Tahtoisin myös käyttää tätä tilaisuutta kiittääkseni erityisesti Intian hallitusta ja kansaa heidän jatkuvasta ja vertaansa vailla olevasta tuestaan Tiibetin pakolaisille ja Tiibetin asialle sekä ilmaista kiitollisuuteni kaikille niille hallituksille ja ihmisille, jotka ovat edelleen huolissaan Tiibetin kysymyksestä.

Rukoilen kaikkien aistivien olentojen hyvinvoinnin puolesta.

_______________________________________________________________

Tiibet-uutisten alkuun

Arkistoon

Aloitussivulle