Tiibetin pakolaishallituksen maaliskuun 10. päivän lausunto

Tänään maaliskuun 10. päivänä 2008 vietetään 49. Tiibetin kansan vapautensa puolesta tapahtuneen rauhanomaisen kansannousun vuosipäivää. Tässä yhteydessä kashag osoittaa kunnioitustaan niille sankarillisille tiibetiläisille miehille ja naisille, jotka ovat uhranneet elämänsä Tiibetin kansan asian puolesta ja ilmaisemme solidaarisuuttamme niille tiibetiläisille, jotka tällä hetkellä kärsivät kiinalaisten sortotoimista. Kashag tervehtii myös kaikkia tiibetiläisiä Tiibetissä ja sen ulkopuolella.

Edellisessä maaliskuun 10. päivän lausunnossaan 13. kashag käsitteli muun muassa tiibetiläisten asemaa, Tiibetin pakolaishallinnon rakennetta, suunnitelmia ylläpitää tiibetiläisten ponnistelua tilanteen kestäessä hyvin kauan, tiibetiläisten roolia Tiibetissä ja sen ulkopuolella ja Kiinan ja tiibetiläisten vuoropuhelun tilaa. Toistaessaan kaikki nämä asiat kashag haluaisi ilmaista kunnioituksensa niille tiibetiläisille, jotka ovat vuoden aikana osallistuneet lukuisiin toimiin Tiibetissä – toimiin, jotka ovat sekä rauhanomaisia että laillisia – vilpittömästi ja rohkeasti hyödyttääkseen ja suojellakseen Tiibetin uskontoa ja kulttuuria. Kaikki tiibetiläiset – munkit, maallikot, nuoret, vanhat ja erityisesti enemmistö kommunistipuolueen kaadereista ja valtion virkamiehet – jotka ovat aina suuren pelon, urkinnan ja epäilyn tilassa, ovat pystyneet pitämään elossa suurella rohkeudella Tiibetin hengen ja äärettömän toivon Tiibetin kysymyksen ratkaisemisesta. Tunnustaessaan ja kunnioittaessaan tätä ainutlaatuista ominaisuutta niin kashag kuin koko maanpaossa oleva tiibetiläinen yhteisö uskoo vakaasti, että tämä Tiibetin henki jatkaa olemassaoloaan myös tulevaisuudessa.

Samoin viime vuonna monet hallitukset ja valtiot ympäri maailmaa – joilla on suuri luottamus Hänen Pyhyyteensä Dalai-lamaan ja jotka ovat huolestuneita Tiibetin kysymyksestä – ovat toteuttaneet monia toimia, jotka heijastavat heidän tukeaan meille tiibetiläisille. Kashag haluaa ilmaista kaikkien sekä Tiibetissä että sen ulkopuolella olevien tiibetiläisten puolesta sydämelliset kiitokset niille kaikille.

Hänen Pyhyytensä Dalai-laman suunnittelema molemminpuolisesti hyödyllinen keskitien lähestymistapa on muodostunut politiikaksi, jota tukee suurin osa tiibetiläisistä sekä Tiibetissä että sen ulkopuolella. Lisäksi Tiibetin pakolaisparlamentti tukee tätä yksimielisesti. Tähän politiikkaan perustuen on käynnissä vuoropuhelu Kiinan hallituksen kanssa. Vuodesta 2002 alkaen on käyty kuusi kierrosta keskusteluja. Nämä keskustelut ovat auttaneet meitä selkiyttämään asemaamme. Nämä keskustelut ovat hyödyttäneet myös kansainvälistä yhteisöä ja tiibetiläisiä Tiibetissä. Tiibetiä koskevassa peruskysymyksessä ei kuitenkaan ole saavutettu konkreettisia tuloksia. Lisäksi nykyään Tiibetissä on tehostunut sorto ja lisääntynyt herjauskampanja Hänen Pyhyyttään Dalai-lamaa vastaan. Olemme äärettömän pettyneitä näihin valitettaviin kehityksiin.

Näiden vuoropuheluiden kuluessa olemme ehdottomasti ilmoittaneet Kiinan hallitukselle, ettei meillä ole mitään salaista agendaa tai muuta asiaa kuin perusvaatimus, että heidän pitäisi soveltaa kansallisen alueellisen autonomian ehtoja, kuten Kiinan kansantasavallan perustuslaissa sanotaan takaamaalla mielekäs itsehallinta kaikille tiibetiläisille yhden hallinnon alaisuudessa. Olemme tehneet myös erittäin selväksi, että tämä vaatimus on sopusoinnussa kaikkien vähemmistökansojen laillisten oikeuksien kanssa. Tämän hetken todellisuuteen perustuen tämä vaatimus on vain keino toteuttaa sekä Tiibetin että Kiinan pyrkimys. Se ei perustu Tiibetin menneeseen historiaan.

Historia on menneiden tapahtumien arkisto, jota ei voida muuttaa. Kuitenkaan mitkään itsenäiset valtiot tai autonomiset alueet eivät ole jääneet samaan asemaan kuin ovat olleet menneisyydessä. Ei ole myöskään syytä, miksi niin täytyisi jäädä. Esimerkiksi Kiinan kansantasavallan ylin valta ja alueellisten rajojen nykyinen ulottuvuus ei ole koskaan kuulunut sen historiaan muutamia vuosisatoja ennen vuotta 1949. Sen väittäminen, että historia päättäisi tulevaisuuden näkymät, on yksinkertaisesti antautumista syyttelyyn tai tekosyiden etsimiseen. Se ei ole lainkaan sopusoinnussa todellisuuden kanssa. Koska emme ole itsepäisesti takertumassa ajatukseen, että tiibetiläisten tulevaisuuden pitäisi perustua ainoastaan meidän näkemykseemme historiasta, kuilun tiibetiläisten ja kiinalaisten näkemyksistä tästä asiasta ei pitäisi olla ylittämätön.

Koska kansallisen alueellisen autonomian status on ehto, josta yksittäiset vähemmistökansat hyötyvät, pitäisi se taata kauttaaltaan kaikille tiibetiläisille. Ei ole mitään syytä hajaannuttaa heitä eikä ole myöskään tarvetta seurata historiallisia perusteita tässä asiassa. Lyhyesti sanottuna, mikäli tiibetiläisten tulevaisuus päätettäisiin sen menneeseen historiaan perustuen, ei silloin voitaisi pitkää kiinni keskitien politiikasta.

Tiibetin ongelma ei myöskään liity Hänen Pyhyyteensä Dalai-lamaan henkilökohtaisesti eikä vain maanpaossa olevien tiibetiläisten etuun. Tämä on yleisesti tiedossa. Tällä hetkellä Tiibetissä olevien tiibetiläisten tilanne ei ole lainkaan tyydyttävä. Kuka tahansa voi huomata sen. Tästä syystä kaikkien tiibetiläisten onnellisuuden hyväksi ja heidän kansallisen identiteettinsä, kielensä, tapansa, kulttuurinsa ja perinteisen tietonsa säilyttämiseksi Hänen Pyhyytensä Dalai-lamalla ja tiibetiläisen diasporan järjestelyrakenteella – molemmat perustettu vapaassa maassa – on velvollisuus toimia Tiibetissä ja sen ulkopuolella olevien tiibetiläisten edustajina. Edellä mainituista syistä johtuen vaikka ei ole kysymys Tiibetin suvereeniudesta sekä tiibetiläisten että kiinalaisten osapuolien pitää hyväksyä totuus Tiibetin kansan hyvinvointia koskevan pääkysymyksen olemassaolosta.

Tiibetissä ei ole tapahtunut myönteistä muutosta sen jälkeen, kun suora yhteys Kiinan hallitukseen palautettiin vuonna 2002. Lisäksi Kiinan viranomaiset ovat tehneet ja tekevät edelleen monia tekoja, joita voidaan kuvata epäinhimillisenä käytöksenä. Sen tosiasian lisäksi, että Tiibetissä on ollut vuodesta 2006 alkaen lisääntynyttä sortoa ja raakuutta, on Hänen Pyhyyttään Dalai-lamaa syytetty perusteettomasti. Syyttömät tiibetiläiset yleisesti ja erityisesti munkit ja nunnat ovat kohdanneet äärettömästi rajoituksia ja häirintää ”isänmaallisen uudelleen koulutuksen” nimissä. Huolimatta siitä, että Kiina on ateistinen valtio, sen hallitus sekaantuu uskonnollisiin asioihin säätämällä asetuksen tulkujen tunnistamiseen. Se käyttää myös Dholgyal-lepyttelijöiden lahkoa välineenä hajaannuttamaan tiibetiläisiä. Niitä, jotka ilmaisevat rehelliset mielipiteensä väkivallattomasti ja rauhanomaisesti, hakataan ja vangitaan. Nämä toimet ovat separatistien todellista toimintaa, joka tuhoaa yhteistyön tiibetiläisten ja kiinalaisten välillä. Sopusointu ja yhtenäisyys pitäisi luoda keskinäisellä luottamuksella yhdistämällä mielipiteitä. Ei ole olemassa historiallista ennakkotapausta siitä, että sortamalla pakotettu yhtenäisyys olisi kestänyt eikä niin tapahdu tulevaisuudessakaan. Viimeaikaiset kehitykset Tiibetissä ovat suuresti vahingoittaneet Kiinan ja Tiibetin välisen vuoropuhelun olosuhteita. Kiinan hallituksen väite, että se antaa lisää merkitystä nykyiselle vuoropuheluprosessille, näyttäisi olevan myös pelkkää tyhjää puhetta. Näin ollen tämä on tehnyt Tiibetin pakolaishallinnolle vaikeammaksi opastaa Tiibetissä ja sen ulkopuolella olevia tiibetiläisiä noudattamaan keskitien politiikkaa.

Toistaiseksi Kiinan hallitus ei ole antanut selvää vastausta Hänen Pyhyytensä Dalai-laman edustajien kuudennella keskustelukierroksella esittämiin vaatimuksiin. Tästä syystä on kyseenalaista ovatko kiinalaiset todella halukkaita ratkaisemaan Tiibetin nykyiset ongelmat. Kashag ei kuitenkaan muuta nykyistä keskitien lähestymistavan politiikkaansa huolimatta siitä johtaako vuoropuhelu Kiinan kansantasavallan nykyisten johtajien kanssa mihinkään ratkaisuun Tiibetin kysymyksessä vai ei. Me olemme vakaasti sitoutuneet jatkamaan käynnissä olevaa vuoropuhelua Kiinan hallituksen kanssa.

Kiinan hallituksen eri osastot ovat lähettäneet meille useita signaaleja ja eleitä lukuisia kanavia pitkin. Emme voi kuitenkaan vastata näihin signaaleihin ja eleisiin ellemme saa selkeää ja yksiselitteistä viestiä virallista kanavaa pitkin.

Seuraten monien aikaisempien korkean oivalluksen saavuttaneiden ja tunnistettujen henkisten mestarien – mukaan lukien 5. Dalai-lama, Trichen Ngawang Chokden, Changkya Rolpai Dorjee, 13. Dalai-lama jne. - esittämiä vastalauseita Hänen Pyhyytensä on hyvin ystävällisesti neuvonut meitä monissa tilanteissa Dholgyalin lepyttelemisen varalta. Kuitenkaan muutamat Gelug-tradition luostarit eivät ole vielä selvittäneet asemaansa tässä kysymyksessä, jonka seurauksena Dholgyalin palvojat ja ne, jotka eivät sitä palvo, elävät yhdessä saman katon alla. Suuri joukko valistuneita munkkeja on näin ollen ilmaissut näkemyksensä useissa kampanjoissa, että tämä asia on selvitettävä lopullisesti. Äskettäisellä vierailullaan Mundgodiin, Etelä-Intiaan Hänen Pyhyytensä Dalai-lama ehdotti Gelug-luostareille, että kaikkien tulevaksi mukavuudeksi munkkien keskuudessa tulee suorittaa äänestys. Luostareiden vastuulliset auktoriteetit ovat yksimielisesti tukeneet tätä ajatusta ja äänestys suoritettiin luottamalla buddhalaisen vinayan äänestystapaan jakamalla tsul-shingit (sanghan äänestystikut). Jälkeenpäin useimmat Gelug-luostarit, mukaan lukien kolme suurinta luostaria, ovat sanoutuneet täysin irti Dholgyalin palvojista. Ilmaistessaan arvostuksensa tätä kohtaan kashag haluaa korostaa luostareille, että niiden ei pitäisi olla välinpitämättömiä tässä asiassa tulevaisuudessakaan. On yhä olemassa pienen pieni joukko munkkeja, jotka eivät pysty lopettamaan Dholgyalin palvontaa. Koska he eivät voi elää suurten luostareiden alueilla, pitäisi heidän muuttaa pois elääkseen erillään jossain muualla. Tätä varten tiibetiläisten keskushallinto antaa heille tarvittavaa apuaan kuten kaikille muillekin tiibetiläisille.

Kashag haluaisi ilmaista sydämelliset kiitoksensa Intian hallitukselle ja kansalle antaessaan vertaansa vailla olevaa apua ja suojaa kaikille maanpaossa oleville tiibetiläisille viimeisten lähes viidenkymmenen vuoden ajan. Kashag haluaisi korostaa, että kiitollisuutemme ilmauksena tiibetiläisten pakolaisten pitäisi avustaa ja tukea isäntämaansa uskonnollisia ja kulttuurillisia piirejä parhaansa mukaan. Samoin kashag haluaisi käyttää tämän tilaisuuden ilmaistakseen kiitollisuutensa Tiibetin kysymyksen tukemisesta oikeudenmukaisuutta ja rauhaa rakastaville hallituksille ja ihmisille ympäri maailmaa.

Lopuksi kashag rukoilee pitkää elämää Hänen Pyhyydelleen Dalai-lamalle ja välitöntä Tiibetin kysymyksen ratkeamista. Kashag myös rukoilee, että pian koittaisi päivä, jollain tiibetiläiset Tiibetissä ja sen ulkopuolella juhlivat yhdessä jälleenyhdistymistään.

_______________________________________________________________

Tiibet-uutisten alkuun

Arkistoon

Aloitussivulle