Hänen Pyhyytensä 14. Dalai-laman maaliskuun 10. päivän lausunto 2010


___________________________________________________

Tänään on Tiibetin kansan rauhanomaisen, kommunistisen Kiinan sortoa vastaan vuonna 1959 tapahtuneen kansannousun 51. vuosipäivä sekä ympäri Tiibetiä maaliskuussa 2008 syntyneiden rauhallisten mielenosoitusten toinen vuosipäivä. Tämän johdosta osoitan kunnioitustani niille sankarillisille tiibetiläisille miehille ja naisille, jotka uhrasivat elämänsä Tiibetin asian vuoksi ja rukoilen pikaista loppua niiden kärsimyksille, joita vielä sorretaan Tiibetissä.

Huolimatta tiibetiläisten monien vuosikymmenien aikana kohtaamistaan suurista vaikeuksista ovat he pystyneet säilyttämään rohkeutensa ja päättäväisyytensä, myötätuntoisen kulttuurinsa ja ylläpitämään ainutlaatuisen identiteettinsä. On innostavaa, että nykyään tiibetiläisten uusi sukupolvi jatkaa Tiibetin oikeutetun asian pitämistä elossa. Osoitan kunnioitusta niiden tiibetiläisten rohkeudelle, jotka yhä vielä kohtaavat pelkoa ja sortoa.

Missä tahansa olosuhteissa olemmekin, on kaikkien tiibetiläisten velvollisuus ylläpitää yhdenvertaisuutta, sopusointua ja ykseyttä eri kansallisuuksia kohtaan jatkaen oman ainutlaatuisen identiteettimme ja kulttuurimme suojelemista. Tiibetiläisillä alueilla monet tiibetiläiset työskentelevät erilaisissa vastuullisissa tehtävissä puolueessa, hallituksessa ja armeijassa auttaen tiibetiläisiä niillä keinoin kuin voivat. Tunnustamme myönteiset avustukset, joita monet heistä ovat tähän mennessä tehneet ja ilmeisesti silloin, kun Tiibet saa tulevaisuudessa merkityksellisen autonomian, täytyy heidän jatkaa sellaisten velvollisuuksien täyttämistä.

Sallikaa minun toistaa, että sitten kun Tiibetin kysymys on ratkaistu, en ota mitään poliittista asemaa eivätkä Tiibetin pakolaishallinnon jäsenet ota mitään asemia Tiibetin hallituksessa. Olen aikaisemmin tehnyt tämän toistuvasti selväksi. Kutsun Tiibetin virkamiehet Tiibetin eri autonomisilta alueilta vierailemaan joko virallisesti tai yksityisesti tarkkaillakseen itse vapaassa maailmassa eläviä tiibetiläisiä yhteisöjä ymmärtääkseen maanpaossa olevien tiibetiläisten tilanteen ja heidän toiveensa.

Minne tahansa maanpaossa olevat tiibetiläiset ovat asettuneet, olemme pystyneet säilyttämään ja edistämään erilaisia kulttuurillisia ja henkisiä traditioitamme levittäessämme tietoisuutta Tiibetin asiasta. Toisin kuin muut pakolaiset olemme olleet suhteellisen menestyksekkäitä, koska olemme pystyneet antamaan lapsillemme kunnollisen nykyaikaisen koulutuksen kasvattaen heidät samalla perinteisten arvojemme mukaisesti. Koska tiibetinbuddhalaisuuden neljän pääkoulukunnan ja bön-uskonnon johtajat ovat maanpaossa, olemme pystyneet perustamaan uudelleen eri instituutiot uskonnollista koulutusta ja harjoitusta varten. Näissä instituutioissa on yli 10.000 munkkia ja nunnaa, jotka ovat vapaita harjoittamaan kutsumustaan. Olemme helposti pystyneet tarjoamaan koulutusmahdollisuudet niille munkeille, nunnille ja opiskelijoille, joita jatkuvasti saapuu Tiibetistä. Samaan aikaan tiibetinbuddhalaisuuden ennen näkemätön leviäminen sekä itään että länteen ja näkymät kukoistamisen jatkumisesta tulevaisuudessa antavat meille toivoa siitä, että se säilyy yhä vielä. Tämä on jonkinlaista lohdutusta meille tänä Tiibetin historian kriittisimpänä ajanjaksona.

Nykyään Kiinan viranomaiset toteuttavat monissa Tiibetin luostareissa useita poliittisia kampanjoita, mukaan lukien isänmaallinen uudelleenkoulutuskampanja. He asettavat munkit ja nunnat vankilan kaltaisiin olosuhteisiin riistäen heiltä mahdollisuuden opiskella ja harjoittaa rauhassa. Nämä olosuhteet tekevät luostareista museoiden kaltaisia ja tarkoituksena on tarkoituksella hävittää buddhalaisuus.

Buddhalaisiin myötätunnon ja väkivallattomuuden arvoihin perustuva tiibetiläinen kulttuuri ei hyödytä vain buddhalaisia, vaan myös maailman ihmisiä laajemmalti, mukaan lukien kiinalaiset. Tästä syystä meidän tiibetiläisten ei pitäisi asettaa toivoamme vain aineelliseen kehitykseen. On siis tärkeää, että kaikkien tiibetiläisten sekä Tiibetissä että sen ulkopuolella pitäisi laajentaa nykyaikaista koulutustaan käsi kädessä perinteisten arvojemme kanssa. Ennen kaikkea mahdollisimman monien tiibetiläisten nuorten pitäisi pyrkiä tulemaan asiantuntijoiksi ja taitaviksi ammattilaisiksi.

On tärkeää, että tiibetiläiset eivät ylläpidä ystävällisiä suhteita vain eri kansallisuuksien ihmisiin vaan myös keskenään. Tiibetiläisten ei pitäisi riidellä typerästi keskenään. Vetoan vilpittömästi, että he sen sijaan ratkaisisivat kaikki erimielisyydet kärsivällisesti ja ymmärryksellä.

Tiibetissä on vakava ongelma, myönsipä Kiinan hallitus sen tai ei. Kuten maailma tietää, tämän todistaa se tosiasia, että Tiibetissä on paljon sotilaita ja matkustusrajoituksia. Tämä ei ole hyväksi kummallekaan osapuolelle. Meidän on käytettävä kaikki tilaisuudet sen ratkaisemiseksi. Yli 30 vuoden ajan olen tehnyt parhaani päästäkseni keskusteluihin Kiinan kansantasavallan kanssa ratkaistaksemme Tiibetin kysymyksen keskitien lähestymistavalla, joka hyödyttää meitä molempia. Vaikka olen selvästi lausunut tiibetiläisten pyrkimykset, jotka ovat sopusoinnussa Kiinan kansantasavallan perustuslain ja kansallisen alueellisen autonomian lain kanssa, emme ole saavuttaneet mitään konkreettisia tuloksia. Kiinan nykyisen johdon asenteen perusteella on vain vähän toivoa, että tuloksia saavutettaisiin pian. Tästä huolimatta näkökantamme vuoropuhelun jatkamiseksi pysyy muuttumattomana.

On ylpeyden ja tyytyväisyyden aihe, että molempia osapuolia hyödyttävä keskitien lähestymistapa ja tiibetiläisten kamppailun oikeutus on saanut kasvavaa ymmärrystä ja tukea vuosi toisensa perään monilta poliittisilta ja hengellisiltä johtajilta, mukaan lukien Yhdysvaltojen presidentti, arvossapidetyt hallituksiin sitoutumattomat järjestöt, kansainvälinen yhteisö ja erityisesti kiinalainen älymystö. On selvää, että Tiibetin kysymys ei ole riita kiinalaisten ja tiibetiläisten ihmisten välillä, vaan se on syntynyt Kiinan kommunististen viranomaisten äärivasemmistolaisesta politiikasta johtuen.

Vuonna 2008 Tiibetissä olleista mielenosoituksista lähtien kiinalainen älymystö Kiinassa ja sen ulkopuolella on kirjoittanut yli 800 puolueetonta artikkelia Tiibetin kysymyksestä. Kun matkustan missä tahansa ulkomailla ja tapaan kiinalaisia yleisesti, erityisesti älymystön edustajia ja opiskelijoita, tarjoavat he aidon myötätuntonsa ja tukensa. Koska kahden kansan on lopulta ratkaistava Kiinan ja Tiibetin välinen ongelma itse, yritän tavoittaa kiinalaiset aina kun on mahdollista luodakseni molemminpuolisen ymmärryksen keskellemme. Tästä syystä on tärkeää tiibetiläisille kaikkialla rakentaa läheisempi suhde kiinalaisiin ja yrittää tehdä heidät tietoisiksi Tiibetin kysymyksen totuudesta ja Tiibetin nykytilanteesta.

Muistakaamme myös Itä-Turkestanin ihmisiä, jotka ovat kokeneet suuria vaikeuksia ja lisääntyvää sortoa, ja suuremman vapauden puolesta kampanjoivaa kiinalaista älymystöä, joka on saanut ankaria vankeustuomioita. Haluaisin osoittaa yhteenkuuluvuuttani heille ja seisoa uskollisena heidän kanssaan.

On myös oleellista, että 1,3 miljardilla kiinalaisella on vapaasti saatavilla tietoa heidän omasta maastaan ja muista maista sekä ilmaisuvapaus ja laillisuusperiaate. Jos Kiinan sisällä olisi suurempi läpinäkyvyys, olisi luottamus suurempi, mikä olisi asianmukainen perusta sopusoinnun, vakauden ja kehityksen edistämiselle. Tästä syystä kaikkien asiaan osallisten täytyy ponnistella tähän suuntaan.

Tiibetin kansan vapaana puolestapuhujana olen toistuvasti kirjoittanut heidän perustoiveistaan Kiinan kansantasavallan johtajille. Heidän myönteisen vastauksensa puuttuminen on ikävää. Vaikka nykyiset viranomaiset saattavat pitää tiukasti kiinni kovan linjan kannastaan, kansainvälisellä näyttämöllä tapahtuvien poliittisten muutosten sekä kiinalaisten näkökulman muutosten perusteella tulee aika, jolloin totuus vallitsee. Tästä syystä on tärkeää, että kaikki ovat kärsivällisiä eivätkä anna periksi.

Tunnustamme keskushallinnon viidennessä Tiibetin työfoorumissa tekemän uuden päätöksen soveltaa politiikkaansa kauttaaltaan kaikilla tiibetiläisillä alueilla varmistaakseen tulevan edistyksen ja kehityksen, jota pääministeri Wen Jiabao myös toisti kansankongressin äskettäisessä vuosikokouksessa. Tämä on sopusoinnussa toistuvasti ilmaistun toiveemme kanssa yksittäisestä hallinnosta kaikille noille tiibetiläisille alueille. Samalla arvostamme kehitystyötä, joka on tapahtunut tiibetiläisillä alueilla, erityisesti paimentolais- ja maanviljelysalueilla. Meidän on kuitenkin oltava varuillaan, ettei sellainen edistys vahingoita kallisarvoista kulttuuriamme ja kieltämme ja Tiibetin tasangon luonnonympäristöä, joka liittyy koko Aasian hyvinvointiin.

Tahtoisin käyttää tämän tilaisuuden kiittääkseni vilpittömästi eri kansojen johtajia ja älymystöä, ihmisiä yleisesti, Tiibet-tukiryhmiä ja muita, jotka vaalivat totuutta ja oikeutta jatkaakseen Tiibetin kysymyksen tukemista Kiinan hallituksen painostuksesta ja häirinnästä huolimatta. Ennen kaikkea haluan osoittaa sydämellisen kiitokseni Intian hallitukselle, eri osavaltioiden hallituksille ja Intian kansalle heidän jatkuneesta anteliaasta tuestaan.

Lopuksi rukoilen kaikkien aistivien olentojen onnellisuuden ja hyvinvoinnin puolesta.

Tiibet-uutisten alkuun

Arkiston etusivulle

Aloitussivulle