Dalai-laman lausunto kiinalaisille 28.3.2008

Tänään lausun sydämellisen tervehdykseni kiinalaisille sisarille ja veljille ympäri maailmaa, erityisesti Kiinan kansantasavallassa. Tiibetin viimeaikaisten tapahtumien valossa haluaisin jakaa ajatukseni teidän kanssanne Tiibetin ja Kiinan kansojen välisistä suhteista ja vedota teihin kaikkiin henkilökohtaisesti.

Olen syvästi surullinen ihmisten kuolemista viimeaikaisissa traagisissa tapahtumissa Tiibetissä. Olen tietoinen, että myös joitain kiinalaisia on kuollut. Tunnen myötätuntoa uhreja ja heidän perheitänsä kohtaan ja rukoilen heidän puolestaan. Viimeaikainen levottomuus on selkeästi osoittanut Tiibetin tilanteen vakavuuden ja pakottavan tarpeen etsiä rauhanomaista ja molempia osapuolia hyödyttävää ratkaisua vuoropuhelun kautta. Jopa tässä kriittisessä vaiheessa olen ilmaissut Kiinan viranomaisille halukkuuteni työskennellä yhdessä rauhan ja vakauden aikaansaamiseksi.

Kiinalaiset sisaret ja veljet, vakuutan teille, ettei minulla ole halua erottaa Tiibetiä enkä toivo lainkaan iskeväni kiilaa tiibetiläisten ja kiinalaisten väliin. Sitoumukseni on päinvastoin aina ollut löytää aito ratkaisu Tiibetin ongelmaan, joka takaa sekä kiinalaisten että tiibetiläisten pitkäaikaisen hyödyn. Ensisijainen asiani on taata Tiibetin kansan tunnusmerkillisen kulttuurin, kielen ja identiteetin säilyminen, kuten olen toistanut yhä uudelleen. Vakuutan teille motivaationi vilpittömyyttä tavallisena munkkina, joka pyrkii elämään jokapäiväistä elämäänsä buddhalaisten ohjesääntöjen mukaisesti.

Olen vedonnut Kiinan kansantasavallan johtajiin, jotta he ymmärtäisivät selvästi asemani ja työni ratkaista nämä ongelmat ”etsimällä totuutta tosiasioista”. Kehotan Kiinan johtoa käyttämään viisautta ja aloittamaan merkityksellisen vuoropuhelun Tiibetin kansan kanssa. Vetoan heihin myös, että he ponnistelisivat vilpittömästi edistääkseen vakautta ja sopusointua Kiinan kansantasavallassa ja välttääkseen erimielisyyksien luomista kansallisuuksien välillä. Valtion median Tiibetin viimeaikaisten tapahtumien esittäminen käyttämällä harhaanjohtavia ja vääristettyjä kuvia voi kylvää rodullisten jännitteiden siemenet, joilla on ennalta arvaamattoman pitkäaikaiset seuraukset. Tämä huolestuttaa minua suuresti. Huolimatta siitä, että olen toistanut tukevani Pekingin olympialaisia Kiinan viranomaiset samalla tavalla aikomuksenaan luoda erimielisyyttä kiinalaisten ja minun välille väittävät minun yrittävän sabotoida kisoja. Minua kuitenkin rohkaisee se, että useat kiinalaiset älyköt ja oppineet ovat myös ilmaisseet suuren huolensa Kiinan johtajien toimista ja haitallisten pitkäaikaisten seurausten mahdollisuudesta erityisesti eri kansallisuuksien välisissä suhteissa.

Muinaisista ajoista lähtien Tiibetin ja Kiinan kansat ovat eläneet naapureina. Kansojemme kaksituhatvuotisen muistiinmerkityn historian aikana olemme välillä olleet ystävällisissä suhteissa, tullen jopa avioliittojen kautta yhteyteen, kun taas joinakin muina aikoina olemme sotineet keskenämme. Koska buddhalaisuus kukoisti Kiinassa ennen sen tuloa Intiasta Tiibetiin, olemme me tiibetiläiset kuitenkin historiallisesti arvostaneet kiinalaisia ja kunnioittaneet heitä vanhempina dharmasisarina ja -veljinä. Tämän tietää hyvin Kiinan ulkopuolella elävän kiinalaisen yhteisön jäsenet, joista osa on osallistunut buddhalaisille luennoilleni sekä pyhiinvaeltajat Manner-Kiinasta, joita minulla on ollut etuoikeus tavata. Nämä tapaamiset rohkaisevat mieltäni ja minusta tuntuu, että ne voivat tuoda paremman ymmärryksen kahden kansamme välille.

1900-luvulla nähtiin suunnattomia muutoksia maailman monissa osissa ja myös Tiibet joutui tuohon pyörteeseen. Pian Kiinan kansantasavallan perustamisen jälkeen vuonna 1949 kansanvapautusarmeija saapui Tiibetiin, joka lopulta johti toukokuussa 1951 Kiinan ja Tiibetin väliseen 17-kohdan sopimukseen. Ollessani Pekingissä 1954-55 osallistuessani kansankongressin kokoukseen minulla oli mahdollisuus tavata ja ystävystyä monien vanhempien johtajien muun muassa puhemies Mao kanssa. Itse asiassa puhemies Mao neuvoi minua monissa asioissa ja antoi henkilökohtaisen vakuutuksensa Tiibetin tulevaisuudesta. Näiden vakuutteluiden rohkaisemana ja tuon aikaisten monien Kiinan vallankumousjohtajien omistautumisen innoittamana palasin Tiibetiin täynnä luottavaisuutta ja optimismia. Myös joillakin tiibetiläisillä kommunistipuolueen jäsenillä oli sellainen toive. Palattuani Lhasaan tein kaikkeni tavoitellakseni Tiibetin aitoa autonomiaa Kiinan kansantasavallan perheessä. Uskoin, että se palvelisi parhaiten sekä Tiibetin että Kiinan kansan pitkäaikaisia etuja.

Valitettavasti jännitys, joka alkoi nousta Tiibetissä vuoden 1956 tienoilla, johti lopulta rauhanomaiseen kansannousuun maaliskuun 10. päivänä 1959 Lhasassa ja minun lopullisen lähtöni maanpakoon. Vaikka monia myönteisiä kehityksiä on tapahtunut Tiibetissä Kiinan kansantasavallan alaisuudessa, on näitä kehityksiä varjostanut suunnaton kärsimys ja laaja tuho, kuten edellinen Panchen-lama osoitti tammikuussa 1989. Tiibetiläiset pakotettiin elämään jatkuvassa pelossa Kiinan hallituksen pysyessä epäluuloisena heitä kohtaan. Kuitenkin sen sijaan että tiibetiläiset olisivat kehittäneet vihamielisyyttä Tiibetin kansan armottomasta sorrosta vastuussa olevia kiinalaisia kohtaan, rukoilin heitä tulemaan ystäviksi keskenään, jonka ilmaisin vuonna 1960, vuosi Intiaan saapumiseni jälkeen laatimassani rukouksessa: ”Toivon heidän saavuttavan viisauden silmän erottaakseen oikean ja väärän. Pysykööt he ystävyyden ja rakkauden loistossa.” Monet tiibetiläiset, heidän joukossaan koululaiset, lausuvat näitä säkeitä päivittäisissä rukouksissaan.

Keskusteltuamme vakavasti kashagin (hallitus) ja Tiibetin kansan edustajien puhemiehen ja varapuhemiehen kanssa vuonna 1974 päätimme omaksua keskitien, joka ei tavoittelisi Tiibetin erottamista Kiinasta, vaan helpottaisi rauhanomaista kehitystä Tiibetissä. Vaikka emme olleet tuolloin yhteydessä Kiinan kansantasavallan kanssa – keskellä kultuurivallankumousta – olimme jo tunnustaneet, että ennemmin tai myöhemmin meidän pitäisi ratkaista Tiibetin kysymys neuvottelujen kautta. Myönsimme myös, että ainakin mitä tulee nykyaikaistamiseen ja taloudelliseen kehitykseen, Tiibet hyötyisi suuresti, jos se pysyisi osana Kiinan kansantasavaltaa. Vaikka Tiibetillä on rikas ja vanha kulttuuriperintö, on se aineellisesti kehittymätön.

Sijaitessaan maailman katolla Tiibet on monien Aasian tärkeimpien jokien alkulähde ja tästä syystä Tiibetin ylängön ympäristön suojeleminen on äärimmäisen tärkeää. Koska suurin huolemme on suojella tiibetinbuddhalaista kulttuuria – johon on juurtunut yleismaailmallisen myötätunnon arvot – sekä tiibetin kieltä ja ainutlaatuista tiibetiläistä identiteettiä, olemme työskennelleet täysin voimin saavuttaaksemme merkityksellisen itsehallinnon kaikille tiibetiläisille. Kiinan kansantasavallan perustuslaki antaa kansoille, kuten tiibetiläisille oikeuden tähän.

Vuonna 1979 silloinen korkein kiinalainen johtaja Deng Xiaoping vakuutti henkilökohtaiselle lähettiläälleni, että ”lukuun ottamatta Tiibetin itsenäisyyttä kaikista muista kysymyksistä voitaisiin neuvotella”. Koska olimme jo laatineet lähestymistavaksemme tavoitella ratkaisua Tiibetin kysymykseen Kiinan kansantasavallan perustuslain puitteissa, oli mielestämme asemanne hyvä vastataksemme tähän uuteen tilaisuuteen. Edustajani tapasivat kansantasavallan viranomaisia useita kertoja. Sen jälkeen kun uudistimme yhteytemme vuonna 2002, on meillä ollut kuusi keskustelukierrosta. Peruskysymyksissä ei kuitenkaan ole saatu lainkaan konkreettisia tuloksia. Siitä huolimatta pysyn vakaasti sitoutuneena keskitien lähestymistapaan, kuten olen monta kertaa ilmoittanut, ja toistan jälleen halukkuuteni jatkaa vuoropuhelua.

Kiinalaiset odottavat ylpeinä ja innokkaina tänä vuonna olympialaisten avajaisia. Olen heti alusta alkaen tukenut sitä, että Peking on palkittu mahdollisuudella isännöidä kisoja. Näkökantani pysyy muuttumattomana. Kiinalla on maailman suurin väestö, pitkä historia ja äärimmäisen rikas kulttuuri. Tällä hetkellä vaikuttavasta talouskehityksestään johtuen Kiinasta on tulossa suuri mahti. Tämä on tietenkin tervetullutta. Kiinan tarvitsee kuitenkin myös ansaita maailmanlaajuisen yhteisön kunnioitus ja arvostus luomalla avoin ja sopusointuinen yhteiskunta, joka perustuu läpinäkyvyyden, vapauden ja laillisuusperiaatteen periaatteisiin. Esimerkiksi tähän päivään mennessä niin monien kiinalaisten elämään haitallisesti vaikuttaneen Tiananmenin aukion tragedian uhrit eivät ole saaneet oikeudenmukaista hyvitystä tai mitään virallista vastausta. Samalla tavalla, kun tuhannet tavalliset kiinalaiset maaseudulla kärsivät epäoikeudenmukaisuutta riistävien ja korruptoituneiden paikallisten virkamiesten käsissä, heidän oikeutetut valituksensa jätetään joko huomiotta tai otetaan vastaan vihamielisesti. Ilmaisen nämä huolet kanssaihmisenä ja sellaisena, joka on valmistautunut pitämään itseään Kiinan kansantasavallan suuren perheen jäsenenä. Tässä suhteessa arvostan ja tuen presidentti Hu Jintaon politiikkaa luoda ”sopusointuinen yhteiskunta”, mutta tämä voi syntyä vain molemminpuolisen luottamuksen ja vapauden ilmapiirin perustalta, johon kuuluvat ilmaisunvapaus ja laillisuusperiaate. Uskon vahvasti, että mikäli näitä arvoja vaalitaan, voidaan ratkaista monet tärkeät vähemmistökansoihin liittyvät ongelmat, kuten Tiibetin kysymys samoin kuin Itä-Turkestanin ja Sisä-Mongolian kysymykset, missä syntyperäiset ihmiset muodostavat ainoastaan 20 prosenttia 24 miljoonan ihmisen väestöstä.

Olin toivonut, että presidentti Hu Jintaon viimeaikainen lausunto, että Tiibetin vakaus ja turvallisuus koskevat valtion vakautta ja turvallisuutta, olisi merkkinä Tiibetin ongelman ratkaisun uuden aikakauden sarastamisesta. On valitettavaa, että vilpittömistä ponnisteluistani huolimatta olla erottamatta Tiibet Kiinasta Kiinan kansantasavallan johtajat edelleen syyttävät minua ”separatistiksi”. Samalla tavalla kun tiibetiläiset Lhasassa ja monilla muilla alueilla spontaanisti osoittavat mieltään ilmaistakseen syvälle juurtuneen kaunansa, syyttävät Kiinan viranomaiset minua välittömästi heidän mielenosoitustensa järjestämisestä. Olen pyytänyt arvostettua tahoa tutkimaan perinpohjaisesti nämä väitteet.

Kiinalaiset veljet ja sisaret – olittepa missä tahansa – syvästi huolestuneena vetoan teidän apuunne poistaaksemme väärinymmärryksen meidän kahden yhteisömme väliltä. Lisäksi vetoan apuunne löytää rauhanomainen, kestävä ratkaisu Tiibetin ongelmaan vuoropuhelun kautta ymmärryksen ja sovittamisen hengessä.

_______________________________________________________________

Tiibet-uutisten alkuun

Arkistoon

Aloitussivulle