Maaliskuun 10. päivän lausunto 2005


Tiibetin kansannousun 46. vuosipäivänä lausun lämpimän tervehdykseni tiibetiläisille Tiibetissä ja maanpaossa sekä ystävillemme ympäri maailmaa.

Näinä yli neljänä vuosikymmenenä Tiibetissä on tapahtunut suuria muutoksia. Taloudellista edistymistä on tapahtunut paljon yhdessä infrastruktuurin kehityksen kanssa. Golmudin ja Lhasan välille rakennettu rautatie on yksi esimerkki tästä asiasta. Kuitenkin kyseisenä ajanjaksona riippumattomat toimittajat ja Tiibetissä matkustaneet ihmiset ovat kirjoittaneet paljon Tiibetin todellisesta tilanteesta eivätkä siitä, mitä heille on näytetty. Heistä useimmat esittävät hyvin toisenlaisen kuvan kuin Kiinan hallitus arvostellen selkeästi Kiinaa ihmisoikeuksien, uskonnonvapauden ja Tiibetin itsehallinnon puuttumisesta. Todellisuudessa on tapahtunut ja tapahtuu edelleen, että Tiibetin autonomisen alueen muodostamisen jälkeen todellinen valta on pysynyt yksinomaan kiinalaisilla johtajilla. Mitä tulee Tiibetin kansaan, ovat he kohdanneet epäluuloa ja lisääntyviä rajoituksia. Todellisen etnisen tasa-arvoisuuden ja luottamukseen perustuvan tasapainon puute sekä aidon vakauden puute Tiibetissä osoittavat, että asiat eivät ole hyvin Tiibetissä ja että pohjimmiltaan siellä on ongelma.

Huomattavat ja arvostetut tiibetiläiset johtajat Tiibetissä ovat ajoittain puhuneet tästä suoraan ja jopa kärsineet rohkeiden tekojensa vuoksi. 1960-luvun alkupuolella edellinen Panchen-lama loi yleiskatsauksen Tiibetin kansan kärsimyksistä ja toiveista vetoomuksessaan kiinalaisille johtajille. Baba Phuntsok Wangyal, eräs etualalla olevista tiibetiläisistä kommunistijohtajista, syventyy perusteellisesti äskettäin englanniksi julkaistussa elämäkerrassaan tarpeeseen huolehtia Tiibetin kansan eduista. Onkin selvää, että useimmat vanhemmat tiibetiläiset virkamiehet Tiibetissä ovat sisimmässään erittäin tyytymättömiä.

Tänä vuonna Kiina juhlii Tiibetin autonomisen alueen perustamisen 40. vuosipäivää. Tapahtumaa juhlitaan runsain fanfaarein ja monin muistotapahtumin, mutta ne ovat merkityksettömiä, koska ne eivät kuvasta todellisuutta. Esimerkiksi suurta harppausta ja kulttuurivallankumousta juhlittiin aikoinaan hyvin loisteliaasti ikään kuin todellisina saavutuksina.

Kiina on suunnattomasti edistynyt taloudellisesti vähän yli kahdessa vuosikymmenessä. Nykyään Kiina ei ole sama kuin kaksikymmentä tai kolmekymmentä vuotta sitten. Kiinassa on tapahtunut paljon muutosta. Tämän seurauksena Kiinasta on tullut merkittävä tekijä maailmassa ja Kiina ansaitsee oikeutetusti tämän aseman. Kiina on suuri kansakunta, jolla on suunnaton väkimäärä ja rikas ja muinainen kulttuuri. Kuitenkin Kiinan imagoa pilaavat sen ihmisoikeustiedot, epädemokraattiset toimet, laillisuusperiaatteen puute ja vähemmistöjä, mukaan lukien tiibetiläiset, koskeva itsehallinto-oikeuden epäoikeudenmukainen toteutus. Nämä kaikki ovat syitä ulkopuolisen maailman suurempaan epäluuloon ja epäluottamukseen. Ne ovat sisäinen este yhtenäisyydelle ja vakaudelle, joka on äärimmäisen tärkeää Kiinan kansantasavallan johtajille. Mielestäni on tärkeää, että samalla kun Kiinasta tulee voimakas ja arvostettu kansakunta, sen pitäisi omaksua järkevä luottamukseen perustuva politiikka.

Yleisesti maailma, josta Kiina on osa, muuttuu paremmaksi. Viime aikoina rauhasta, väkivallattomuudesta, demokratiasta, oikeudenmukaisuudesta ja ympäristön suojelusta on oltu tietoisempia ja niitä on arvostettu. Äskettäinen ympäri maailmaa olevien hallitusten ja yksilöiden uudenlainen reaktio tsunamin uhreihin vahvistaa maailman todellisen keskinäisen riippuvuuden sekä yleismaailmallisen vastuun merkityksen.

Tiibetin asioihin osallistumiseni tarkoitus ei ole tiettyjen henkilö-kohtaisten oikeuksien tai poliittisen aseman vaatiminen itselleni eikä yrittää esittää vaatimuksia Tiibetin pakolaishallinnolle. Vuonna 1992 ilmaisin virallisessa tiedotuksessa selvästi, että kun palaamme Tiibetiin tietyllä määrällä vapautta, en ota minkäänlaista asemaa Tiibetin hallituksessa tai mitään muuta poliittista asemaa ja että nykyinen Tiibetin pakolaishallinto hajotetaan. Lisäksi Tiibetissä työskentelevien tiibetiläisten pitäisi ottaa päävastuu Tiibetin hallinnosta.

Vakuutan jälleen kerran Kiinan viranomaisille, että niin kauan kuin olen vastuussa Tiibetin asioista, olemme täysin sitoutuneet keskitien lähestymistapaan olla tavoittelematta Tiibetin itsenäisyyttä ja pysymme Kiinan kansantasavallan sisällä. Olen vakuuttunut, että pitkällä tähtäimellä tällainen lähestymistapa on hyödyksi Tiibetin kansalle heidän aineellisessa kehityksessään. On rohkaisevaa, että eri puolilta maailmaa tuetaan tätä lähestymistapaa järkevänä, realistisena ja sekä kiinalaisia että tiibetiläisiä hyödyttävänä. Minua erityisesti rohkaisee tunnustus ja tuki, jota on tullut Kiinan älymystön tietyistä osista.

Olen iloinen uudistuneesta yhteydestä Kiinan johtajiin ja tapaamisten kolmas kierros viime syyskuussa osoittaa, että keskinäinen vuorovaikutuksemme vähitellen paranee. Nyt kun vaaleilla valitulla poliittisella johtajistollamme on enemmän vastuuta Tiibetin asioista, neuvon heitä tutkimaan kiinalaisten kolmannella keskustelukierroksella esille ottamia asioita ja puhumaan tai selvittämään niitä tarvittavalla tavalla. Olemme edelleen toiveikkaita, että lopulta pystymme synnyttämään tarvittavan luottamuksen ja ratkaisemaan tämän pitkäaikaisen kysymyksen molemminpuoliseksi hyödyksi.

Lopuksi tahtoisin käyttää tätä tilaisuutta ilmaistakseni Tiibetin kansan kiitollisuuden ja kunnioituksen Intian kansalle ja hallitukselle heidän järkähtämättömästä myötätunnostaan ja tuestaan. Tunnen voimakkaasti olevani osa tätä kansaa ei pelkästään vuosisatoja vanhojen uskonnollisten ja kulttuurillisten Intian ja Tiibetin siteiden vuoksi vaan myös siksi, että minä ja suurin osa maanpaossa olevista tiibetiläisistä on elänyt Intiassa viimeiset 45 vuotta.

Uhraan rukoukseni Tiibetin rohkeille miehille ja naisille, jotka uhrasivat elämänsä Tiibetin vapauden vuoksi.

Dalai-lama

Maaliskuun 10. päivä 2005

Tiibet-uutisten alkuun

Arkistoon

Aloitussivulle