TIIBETIN PAKOLAISHALLITUKSEN (KASHAGIN) LAUSUNTO 10. MAALISKUUTA 2004

Viettäessämme Lhasan rauhallisen kansannousun 45. vuosipäivää, jota tapausta ei voida pyyhkiä pois Tiibetin kansan mielestä, Tiibetin pakolaishallitus osoittaa kunnioituksensa Tiibetin rohkeille miehille ja naisille, jotka uhrasivat elämänsä henkisen ja poliittisen asiamme puolesta. Vakuutamme myös solidaarisuuttamme Tiibetin vankiloissa oleville viattomille miehille ja naisille, joiden kärsimykset jatkuvat.

Tiibetin kahdennentoista pakolaishallituksen kahdessa edellisessä maaliskuun 10. päivän lausunnossa pohdimme menneitä tapahtumia ja arvioimme negatiivisia ja positiivisia kehityksen tuloksia. Esitimme pääpiirteittäin pakolaishallituksen toteuttamaa politiikkaa Hänen Pyhyytensä Dalai-laman Keskitien lähestymistavan mukaisesti Tiibetin kysymyksen ratkaisemiseksi neuvotteluiden kautta ja keinoja lisätä Tiibetin kansan lujuutta. Käsittelimme myös viimeaikaisen yhteyden palauttamista Kiinan johtajiin ja pyyntöämme tiibetiläisten pakolaisyhteisölle siitä, kuinka toimia neuvotteluiden toteutumiseksi. Nämä kaikki asiat tehtiin selviksi kohdistettuina erityisesti Tiibetissä ja muualla asuville tiibetiläisille. Toivon kaikkien olevan hyvin tietoisia tästä asiasta. Tästä syystä haluaisin nyt koko asian toistamisen sijasta keskittyä viime vuoden kehitykseen ja tähän liittyen kertoa teille lyhyesti tulevaisuudensuunnitelmistamme pitäen mielessä erityisesti Kiinan kansantasavallan johtajat.

Kiinan kansantasavallan johtajuuden siirryttyä sujuvasti kolmannen sukupolven johtajilta neljännen sukupolven johtajille Hänen Pyhyytensä Dalai-laman lähettiläiden johtama delegaatio vieraili Kiinassa toistamiseen touko-kesäkuussa 2003. He keskustelivat uusien johtajien kanssa ja ottivat askeleen eteenpäin jatkamalla tätä yhteyttä. He kävivät myös muutamissa tiibetiläisissä paikoissa mukaan lukien Dechenin prefektuuri autonomisessa Tiibetissä. Teemme tällä hetkellä perustusvalmisteluja delegaatiomme kolmannelle mahdolliselle vierailulle keskustellakseen varsinaisen neuvotteluprosessin aloittamisesta. Vierailupyyntö on jo esitetty Kiinan hallitukselle ja delegaatiomme on valmis lähtemään heti saatuamme selvän signaalin.

Vuonna 2003 Hänen Pyhyytensä Dalai-lama matkusti monissa maissa ympäri maailmaa ja hänellä oli ennen näkemättömiä tapaamisia maailman monien korkean tason johtajien kanssa. Hän ei ollut pelkästään iloinen viimeaikaisesta yhteyden elpymisestä Kiinan viranomaisten ja Dharamsalan välillä ja ilmaissut toivoaan ja optimismiaan siitä vaan hän sanoi myös, että Tiibetissä ei ole toistaiseksi tapahtunut näkyvää myönteistä kehitystä. Hän ilmaisi ennen kaikkea näkemyksensä joistakin häntä huolestuttavista kehityksen tuloksista Tiibetissä. Hänen Pyhyytensä Dalai-lama osallistui lokakuussa 2003 neljänteen Tiibet-tukiryhmien konferenssiin ja piti siellä puheen. Vaikka Kiinan kansantasavallan johtajat osoittivat varauksellisuutensa joistakin näistä kehityksen tuloksista, pysyy yhteytemme Kiinan johtajiin pohjimmiltaan vahingoittumattomana. Tiibetin pakolaishallitus on tehnyt parhaansa luodakseen vuoropuhelua edistävän ilmapiirin. Olemme tässä suhteessa koko sydämestämme hyvin kiitollisia tiibetiläisen diasporan sekä ympäri maailmaa olevien Tiibet-tukiryhmien meille suomasta yhteistyöstä. Pyytäisin teitä kaikkia jatkamaan samaa yhteistyötä tulevaisuudessa, kunnes Tiibetin ongelma on ratkaistu lopullisesti.

Kuten Kiinan kansantasavallan johtajat hyvin tietävät, edesmennyt Deng Xiaoping esitti vuonna 1979, että Tiibetin itsenäisyyttä lukuun ottamatta kaikesta muusta voitaisiin keskustella ja päättää. Hänen Pyhyytensä Dalai-lama vastasi siihen sanoen, että mikäli Tiibetin kaikki kolme perinteistä maakuntaa saisivat aidon autonomian demokraattisine hallintojärjestelmineen, hän ei tavoittele itsenäisyyttä. Tuosta hetkestä tähän päivään on kulunut 25 vuotta. Kiinan kansantasavallan johtajat tietävät erittäin hyvin, että Hänen Pyhyytensä Dalai-laman päättäväinen sitoutuminen Keskitien politiikkaan ei ole muuttunut kaikkien näiden vuosien jälkeen missään olosuhteissa, paikassa ja aikana ja tämä tiedetään yleisesti ympäri maailmaa. Kiinan johtajat ovat kuitenkin hyvin epäileviä asian suhteen. He eivät ole pystyneet työskentelemään Deng Xiaopingin ja Hänen Pyhyytensä Dalai-laman verrattoman suunnitelman suuntaisesti, vaan ovat aina pelanneet ajalla. Hyödyllisyyden sijasta asia on osoittautunut suureksi menetykseksi Tiibetille ja Kiinalle. On yleinen ilmiö, että mikä tahansa poliittinen ongelma, jota ei käsitellä välittömästi ja jätetään huomiotta ja pitkitetään, pahenee vain entisestään. Monet kansainväliset ongelmat osoittavat tämän asian. Samalla tavalla mikäli Tiibetin ongelmaa ei ratkaista välittömästi ja viranomaiset pelaavat aikaa, se ei ole vain Tiibetin kansan menetys vaan suuri menetys myös Kiinan kansantasavallalle. Maailman älymystön enemmistön lisäksi myös monet puolueettomat kiinalaiset älyköt tukevat tätä väitettä voimakkaista syistä. On tarpeetonta mainita, että ellemme pysty aloittamaan todellista vuoropuhelua Tiibetin ongelman ratkaisemiseksi ja vie asiaa eteenpäin, ovat molempien osapuolien tulevat sukupolvet sitä mieltä, etteivät kiinalaiset ja tiibetiläiset johtajat toimineet vastuuntuntoisesti.

Kiinan kansantasavallalla ei ole esteitä Tiibetin ongelman ratkaisemiseksi. Kaikki olosuhteet ovat valmiit, olivatpa ne poliittisia, taloudellisia tai kansainvälisiä suhteita. Tiedämme kaikki erittäin hyvin, että molemminpuolisesti hyödyllinen ratkaisu Tiibetin ongelmaan väkivallattomalla vuoropuheluprosessilla antaa Kiinalle hyvän esimerkin ratkaista muita sisäisiä ja kansainvälisiä ongelmia. Se antaa myös tilaisuuden Hänen Pyhyydelleen Dalai-lamalle ihmiskunnalle suorittamansa palvelun avulla tehdä vertaansa vailla olevan osuutensa saadessaan aikaan ykseyden Kiinan kansantasavallan tavallisen kansan, mukaan lukien Tiibetin kansa, keskuudessa ja myös uskonnon ja kulttuurin alueilla.

Ottaen huomioon nämä tärkeät edistykset Hänen Pyhyytensä Dalai-lama ja hänen pakolaishallituksensa ovat omaksuneet sovinnollisen ja joustavan lähestymistavan syrjäyttämällä menneen historian ja pitämällä tulevaisuutta tärkeämpänä. Tiibetin ja Kiinan kansojen elämiseksi rinnakkain yhtenäisinä Kiinan kansantasavallan puitteissa olemme tavoitelleet aitoa itsehallintoa välittämättä sen mukanaan tuomista ongelmista ja Tiibetin kansan tunteista. Hänen Pyhyytensä päätös yhdistää Tiibetin ja Kiinan kansat ei ole vain suuri päätös yleisen ajattelumme ulkopuolella, vaan sillä on myös historiallinen merkitys edistämällä kansallisuuksien samanarvoisuutta ja emämaan yhtenäisyyttä ja vakautta. Mikäli Kiinan kansantasavallan johtajat eivät anna liian suurta merkitystä lyhytaikaiselle hyödylle pystyen käyttämään hyväkseen tätä suurta tilaisuutta joustavammin mielin ja asiallisella tavalla, en epäile sitä, etteivätkö he pystyisi jättämään jälkeensä suuren historiallisen perinnön. Neuvottelujen viivyttäminen asettamalla hankalia ennakkoehtoja ja menneen historian pitäminen tulevaisuutta tärkeämpänä ei hyödytä kumpaakaan osapuolta. Pahimmillaan se tekee nykyisen ongelman monimutkaisemmaksi ja tästä syystä vaikeammin ratkaistavaksi.

Tällä hetkellä kaikki maailman kansat – suuret tai pienet – ja autonomiset alueet, maakunnat jne., pystyvät saavuttamaan nykyisen statuksensa mukautumalla muuttuviin olosuhteisiin ja maailmassa menneen sadan vuoden aikana tapahtuneiden muutosten ja kehityksen ansiosta. Koska on tunnettu tosiasia, että ei ole olemassa maata tai autonomista aluetta, joka olisi syntynyt ilman muutoksia historiassaan, uskomme, että Tiibetin kysymyksen ratkaisemista painottamalla pikemminkin tulevaisuutta kuin menneisyyttä on pidettävä tämän ajan poliittisena taitona.

Emme koskaan yritä tehdä Tiibetin ongelmasta kansainvälistä kysymystä, koska Hänen Pyhyytensä Dalai-lama ja Tiibetin pakolaishallitus eivät tahdo sitä. Kansainvälisen yhteisön totuutta ja oikeutta rakastavat ihmiset eivät kuitenkaan voi auttaa, vaan ilmaista huolensa jatkuneesta poliittisten vapauksien, kansallisten oikeuksien, tiibetin kielen ja tradition, ihmisoikeustilanteen ja Tiibetin ympäristön rappeutumisesta. Tämä muuttaa epäsuorasti Tiibetin ongelman luonteen kansainväliseksi kysymykseksi. Kukaan ei voi pysäyttää tätä, ellei Tiibetissä tapahdu positiivisia muutoksia.

On turha toivoa, että Tiibetin kysymys katoaa itsestään jonkin ajan kuluttua viivyttämällä sen ratkaisemista. Tämä johtuu siitä, että kysymyksessä ei ole henkilökohtainen asema ja valta, eikä se liity muutamien johtajien ja yksilöiden tuleviin uranäkymiin. Tiibetin kysymys liittyy suoraan tiibetiläisten identiteettiin ja etuihin. Tästä johtuen on päivänselvää, että niin kauan kuin Tiibetin kansa on olemassa, pelkkä johtajien ja sukupolvien vaihtuminen ei saa Tiibetin kysymystä loppumaan. Toivomme ja vetoamme Kiinan uuden sukupolven johtajien vakavasti harkitsevan tätä kysymystä etsimällä totuutta tosiasioista ja pitkällä tähtäimellä Tiibetin ja Kiinan kansojen hyväksi. Vetoamme siihen, etteivät he hukkaa Hänen Pyhyytensä Dalai-laman luomaa hyvää tilaisuutta ja olosuhteita. Korostan vielä kerran, että tämä toive ja vetoomus ei ole maanpaossa olevien tiibetiläisten hyödyksi ja eduksi, vaan Tiibetin kolmessa maakunnassa asuvien kaikkien tiibetiläisten tulevaisuuden toiveena, jotka haluavat vapauden säilyttääkseen tiibetiläisten identiteetin ja kulttuurin.

Maanpaossa olevien tiibetiläisten suoraan valitsemana edustajana painotan jälleen sitä, että muutoksia ei ole tapahtunut Hänen Pyhyytensä Dalai-laman vuonna 1992 julkistamassaan asiassa, että Tiibetissä asuvat tiibetiläiset ottavat vastuulleen Tiibetin hallinnon eikä kukaan maanpaossa oleva halua valtaa ja oikeuksia heti kun Tiibetin kysymys on ratkaistu rauhanomaisesti neuvotteluilla.

Ottaen huomioon sen, että tiibetiläisten kärsivällisyydellä on rajansa ja tosiasian, että esteitä voivat luoda ne, jotka vastustavat neuvoteltua siirtokuntaa, haluaisin jälleen kerran sanoa, että kehotan Kiinan johtajia käyttämään hyvää tilaisuutta ja olosuhteita hyväkseen aloittaakseen mahdollisimman pian todelliset neuvottelut Tiibetin kysymyksen ratkaisemiseksi.

Lopuksi rukoilen pitkää elämää Hänen Pyhyydelleen Dalai-lamalle ja välitöntä ratkaisua Tiibetin oikeutettuun asiaan.

Tiibetin pakolaishallitus

10. maaliskuuta 2004

Tiibet-uutisten alkuun

Arkistoon

Aloitussivulle