Yhdysvaltain ulkoministeriön julkaisema kansainvälinen Tiibetiä koskeva uskonnonvapausraportti

Kansainvälisen uskonnonvapauden raportin kotisivu on http://www.state.gov/g/drl/rls/irf/2004/index.htm

TIIBET

Yhdysvallat tunnustaa Tiibetin autonomisen alueen (TAR) ja tiibetiläiset autonomiset piirikunnat ja prefektuurit muissa maakunnissa osaksi Kiinan kansantasavaltaa. Ulkoministeriö noudattaa näitä määrittelyjä raportissaan. Tiibetin kansan ainutlaatuisen uskonnollisen, kulttuurillisen ja kielellisen perinnön säilyttäminen ja kehittäminen ja sen perusihmisoikeuksien suojeleminen on edelleen huolenaiheena.

Kiinan kansantasavallan perustuslaki takaa uskonnonvapauden, ja hallituksen toukokuussa julkaistussa raportissa sanotaan Tiibetin alueellisesta etnisestä autonomiasta, että "tiibetiläisillä on täydellinen uskonnonvapaus". Hallitus kuitenkin säätelee tiukasti uskonnollista harjoittamista ja pyhiä paikkoja Kiinan tiibetiläisillä alueilla. Vaikka viranomaiset sallivat monet perinteiset uskonnolliset harjoitukset ja julkiset uskonnon ilmaukset, he viipymättä ja pakolla alistavat toiminnat, joita he pitävät poliittisen erimielisyyden tai Tiibetin itsenäisyyden puolustamisen välineinä, kuten uskonnolliset toiminnat Dalai-laman (jota Kiinan hallitus pitää "hajaannuttajana") kunnioittamiseksi.

Kaiken kaikkiaan sorron määrä tiibetiläisillä alueilla on edelleen suuri ja hallituksen maine uskonnonvapauden kunnioittamisessa pysyi huonona tämän raportin kattamana aikana. Uskonnonvapauden ilmapiiri vaihteli kuitenkin alueellisesti. TARin ulkopuolisilla Tiibetin autonomisilla alueilla tilanne oli vapaampi poikkeuksena alueita Sichuanin Kardzen Tiibetin autonominen prefektuuri. Dalai-laman lähettiläät kävivät Kiinassa keskustelemassa Kiinan viranomaisten kanssa vuonna 2002 ja 2003 ja kolmannesta vierailusta neuvoteltiin tämän raportin kattavan ajanjakson loppupuolella. Viranomaiset vapauttivat pitkään vankilassa olleita tiibetiläisiä munkkeja ja nunnia TARin vankilasta (tunnetaan myös Drapchin vankilana) syyskuussa 2003, helmi- ja huhtikuussa 2004. Kuitenkin lokakuussa 2003 hallituksiin sitoutumattomat järjestöt (NGO) ilmoittivat Sichuanin maakunnassa vankeustuomiotaan kärsivän nuoren munkin kuolemasta, jonka sanotaan johtuneen vankilassa tapahtuneesta pahoinpitelystä. Useat buddhalaiset johtajat, kuten Gendun Choekyi Nyima, Tenzin Deleg ja Sonam Phuntsog ovat edelleen pidätettyinä tai vankilassa ja avainhenkilöt, kuten Dalai-lama ja Karmapa-lama ovat edelleen maanpaossa. Hallitus säätelee ankarasti pääsyä tiibetiläisille alueille ja tiibetiläisiä alueita, erityisesti TARia koskevan tiedon pariin tehden vaikeksi päättää tarkasti uskonnonvapauden rikkosmusten laajuus. "Isänmaallinen koulutus" -kampanjat alkoivat virallisesti 1990-luvun puolivälissä päättyen vuonna 2000, mutta pakkotoimet munkkien ja nunnien poliittisen luotettavuuden varmistamiseksi jatkuivat. "Isänmaallisen koulutuksen" ydinvaatimukset, kuten Dalai-laman kieltäminen ja Tiibetin hyväksyminen osaksi Kiinaa aiheuttavat edelleen mielipahaa tiibetinbuddhalaisille. Kymmenet munkit ja nunnat ovat edelleen vankilassa vastustettuaan "isänmaallista koulutusta".

Vaikka tiibetiläisten alueiden kaupungeissa on hieman kitkaa tiibetinbuddhalaisten ja kasvavan muslimihui-väestön välillä, johtuu se enemmän taloudellisesta kilpailusta ja kulttuurillisista eroavuuksista kuin uskonnollisista eroista. TARin alueella on kristittyjä erittäin vähän. Joidenkin raporttien mukaan kristityt käännnyttäjät ovat kohdanneet yhteiskunnallista painostusta.

Yhdysvaltain hallitus rohkaisee suurempaan uskonnonvapauteen tiibetiläisillä alueilla vaatimalla keskushallintoa ja paikallisia viranomaisia kunnioittamaan uskonnonvapautta ja säilyttämään uskonnolliset traditiot. Yhdysvaltojen hallitus vaati luotettavia raportteja uskonnonvainosta ja syrjinnästä, keskusteli tietyistä tapauksista viranomaisten kanssa ja pyysi lisätietoja tietyistä tapauksista.

Osa 1. Uskonnollinen demokratia

Kiinan tiibetiläiset alueet ovat pinta-alaltaan noin 871649 neliömailia. Vuoden 2000 väestölaskennan mukaan näillä alueilla asuu 5,354,540 tiibetiläistä. Useimmat tiibetiläiset harjoittavat tiibetinbuddhalaisuutta ja jossain määrin perinteistä tiibetiläistä bön-uskontoa. Tähän sisältyy useita tiibetiläisiä, jotka ovat hallituksen virkamiehiä. Tiibetiläisten alueiden muita asukkaita ovat hankiinalaiset, jotka harjoittavat buddhalaisuutta, taolaisuutta, konfutselaisuutta ja perinteisiä kansanuskontoja; huimuslimit; tiibetiläiset muslimit ja kristityt. TARin alueella on neljä moskeijaa ja noin 3000 muslimia sekä itäisen TARin Yanjingin perinteisessä katolisessa yhteisössä toimiva katolinen kirkko, jossa on 700 seurakuntalaista. Vaikka Falun Gongilla ei ole virallisten tietojen mukaan toimintaa TARin alueella, on hankiinalaisen väestön keskuudessa pieni määrä harjoittajia.

Kiinan hallituksen toukokuun raportti mainitsee, että TARin alueella on yli 46.000 buddhalaista munkkia ja nunnaa ja yli 1700 paikkaa tiibetinbuddhalaisille toiminnoille. Viranomaiset ovat ilmoittaneet lähes samoja lukuja vuodesta 1996 alkaen, vaikka munkkien ja nunnien määrä on pienentynyt "isänmaallinen koulutus" -kampanjan johdosta useissa paikoissa. Lisäksi monet munkit ja nunnat karkotettiin luostareista, koska he kieltäytyivät kieltämästä Dalai-lamaa tai heidät havaittiin "poliittisesti sopimattomiksi". Näihin lukuihin sisältyy ainoastaan TARin alue, jossa munkkien ja nunnien määrää kontrolloidaan tarkasti. Ilmoitettujen arvioiden mukaan tiibetiläisillä alueilla TARin ulkopuolella asuu noin 60.000 tiibetinbuddhalaista munkkia ja nunnaa.

Osa 2. Uskonnonvapauden asema

Oikeudelliset/poliittiset puitteet

Kiinan kansantasavallan perustuslaki takaa uskonnonvapauden ja vapauden olla uskomatta ja hallituksen toukokuun raportissa koskien "Tiibetin alueellista etnistä autonomiaa" sanotaan, että "tiibetiläisillä on täysi uskonnonvapaus". Tästä huolimatta hallitus pyrkii rajoittamaan uskonnon harjoittamista hallituksen hyväksymiin järjestöihin ja rekisteröityihin paikkoihin ja hallitsemaan uskonnollisten ryhmien kasvua ja toiminnanvapautta. Hallitus on edelleen yleisesti ottaen epäluuloinen tiibetinbuddhalaisuutta ja sen yhteyttä Dalai-lamaan kohtaan ja pitää tiukkaa kontrollia uskonnollista harjoittamista ja harjoittamispaikkoja kohtaan tiibetiläisillä alueilla. Vaikka viranomaiset sallivat monia perinteisiä uskonnollisia harjoituksia ja julkisia uskonnonilmauksia, he viipymättä ja pakolla estävät niitä toimia, joita pidetään poliittisen erimielisyyden välineinä, kuten uskonnolliset toiminnat, jotka nähdään Tiibetin itsenäisyyden puolustamisena. Viranomaiset vahvistavat, että munkit ja nunnat ovat edelleen poliittisessa koulutuksessa, joka tunnetaan "isänmaallisena koulutuksena" heidän uskonnollisissa paikoissaan. Poliittisesta koulutuksesta on tullut rutiinia ja virallisesti pakollista, osaksi luostarielämää. Tämän koulutuksen muoto, sisältö ja toistuvuus vaihtelevat kuitenkin suuresti luostareittain.

Vuosina 2002 ja 2003 hallitus esitti kutsut Dalai-laman lähettiläille vierailla Kiinan tiibetiläisillä ja muilla alueilla. Syyskuussa 2002 Dalai-laman Yhdysvaltojen edustaja Lodi Gyari ja Euroopan edustaja Kelsang Gyaltsen matkustivat Pekingiin, Lhasaan ja muihin kaupunkeihin ja tapasivat useita hallituksen virkamiehiä. Nämä olivat ensimmäiset viralliset yhteydet Dalai-laman edustajien ja hallituksen välillä vuoden 1993 jälkeen. He tekivät toisen vierailun Kiinaan kesäkuussa 2003 tavatakseen kiinalaisia virkamiehiä ja kävivät Shanghaissa, Pekingissä ja Yunnanin maakunnan tiibetiläisillä alueilla. Lisäksi Dalai-laman vanhempi veli Gyalo Thondup vieraili heinäkuussa 2002 TARin alueella ensimmäisen kerran sen jälkeen, kun hän lähti maasta vuonna 1959. Hallitus vakuutti, että ovi vuoropuhelulle ja neuvotteluille oli avoinna edellyttäen, että Dalai-lama julkisesti tunnustaa Tiibetin ja Taiwanin Kiinan erottamattomiksi osiksi. Tiibetin pakolaishallituksen edustajat ovat ilmoittaneet, että he ovat neuvotelleet Kiinan hallituksen kanssa Dalai-laman edustajien vierailusta Kiinaan vuoden 2004 loppupuolella.

Toukokuun raportissaan hallitus väitti, että se on antanut noin 40 miljoonaa dollaria yli 1400 luostarin kunnostamiseen ja uudelleen avaamiseen ja kulttuurillisten muistomerkkien korjaamiseen, joista useat tuhottiin ennen kulttuurivallankumousta ja sen aikana. Asiakirjan mukaan hallitus myönsi 6,7 miljoonaa dollaria ja suuria määriä kultaa ja hopeaa Lhasan Potalan palatsin kunnostamisen ensimmäiseen vaiheeseen vuosina 1989-1994. Vuoden 2001 jälkeen se väittää myöntäneensä 40 miljoonaa dollaria Potalan palatsin kunnostamisen toiseen vaiheeseen ja Norbulingka-palatsin (toinen Dalai-laman aikaisemmista asuinpaikoista Lhasassa) ja Sakya-luostarin (TARin eteläisellä maaseutualueella sijaitseva tiibetinbuddhalaisuuden Sakya-koulukunnan pääluostari) kunnostamiseen. Näistä ja muista ponnisteluista huolimatta monia kulttuurivallankumouksen aikana tuhottuja luostareita ei ole koskaan rakennettu uudelleen tai korjattu ja muita on korjattu vain osittain. Hallituksen rahoittamat kunnostuspyrkimykset tehtiin näennäisesti uskonnonharjoittamisen tukemiseksi, mutta osittain myös turismin kehittämiseksi tiibetiläisillä alueilla. Viimeaikaisimmat kunnostustyöt on rahoitettu yksityisin varoin, vaikka muutama uskonnollinen kohde sai hallituksen tukea uudelleenrakentamisprojekteihin tämän raportin kattaman ajanjakson loppupuolella.

Uskonnonvapauden rajoitukset

Hallituksen viranomaiset liittävät buddhalaiset luostarit läheisesti itsenäisyyttä kannattavaan toimintaan Kiinan tiibetiläisillä alueilla. Monissa paikoissa, erityisesti TARin alueella, hallitus jatkoi luostareiden määrän lisääntymisen estämistä, joiden se väitti olevan paikallisten voimavarojen rasite ja tiibetiläisen pakolaisyhteisön kanava poliittiseen soluttautumiseen. Hallitus sanoo, että munkkien määrää ei rajoiteta tärkeimmissä luostareissa ja että jokaisen luostarin demokraattinen johtokomitea päättää itsenäisesti, kuinka monta munkkia luostari voi ylläpitää. Monet näistä komiteoista ovat kuitenkin hallituksen johtamia ja käytännössä hallitus määräsi tarkat rajat munkkien määrälle monissa tärkeimmissä luostareissa, erityisesti TARin alueella. Hallituksella oli oikeus olla hyväksymättä jonkun ihmisen anomus munkki- tai nunnakuntaan liittymiseksi. Hallitus ei kuitenkaan välttämättä harjoittanut tätä oikeuttaan tämän raportin kattamana ajanjaksona. Viranomaiset ovat rajoittaneet perinteistä tapaa lähettää nuoria poikia luostareihin saamaan uskonnollista koulutusta säännöillä, jotka kieltävät luostareita hyväksymästä alle 18-vuotiaita poikia. Tästä huolimatta jotkut luostarit ovat hyväksyneet nuorempia poikia viivyttäen usein heidän virallista rekisteröimistään, kunnes he ovat 18-vuotiaita.

Hallitus valvoo edelleen tärkeimpien luostareiden päivittäisiä toimia. Hallitus, joka ei antanut luostareille toimintarahoitusta, piti itsellään luostareiden johtokontrollin demokraattisten johtokomiteoiden ja paikallisten uskonnollisten asiain toimistojen kautta. Määräykset rajoittivat useiden demokraattisten johtokomiteoiden johdon "isänmaallisille ja omistautuneille" munkeille ja nunnille ja mainitsi erityisesti, että hallituksen täytyy hyväksyä komiteoiden kaikki jäsenet. Joissakin luostareissa on hallituksen viranomaisia myös komiteoissa.

Viime vuosina alkoivat demokraattiset johtokomiteat useissa suurissa luostareissa käyttää pääsylippujen myymisestä tai pyhiinvaeltajien lahjoituksista saatuja varoja muihin tarkoituksiin kuin kokopäiväiseen uskonnolliseen opiskeluun omistautuneiden munkkien ylläpitoon. Tämän seurauksena joidenkin aikaisemmin täyden ylläpidon saaneiden "oppineiden munkkien" täytyi ryhtyä keräämään varoja. Jotkut asiantuntijat ovat huolissaan siitä, että tämän seurauksena yhä harvemmat munkit ovat päteviiä toimimaan opettajina tulevaisuudessa. Uskonnollisen opetuksen laadun heikkeneminen TARin aluella ja muilla tiibetiläisillä alueilla on edelleen huolenaiheena. Korkeatasoisten uskonnollisten opettajien tasokkuus ja saatavuus TARin alueella ja muilla tiibetiläisillä alueilla oli riittämätön. Monet opettajat ovat maanpaossa eikä vanhempia opettajia ole korvattu ja tiibetiläisillä alueilla TARin ulkopuolella asuvilla oli vaikeuksia saada lupa opettaa TAR:n alueella.

Hallituksen viranomaiset ovat ilmoittaneet, että "isänmaallinen koulutus" -kampanja, joka alkoi vuonna 1996 ja sisälsi usein ulkopuolisten työryhmien johtamia intensiivisiä, viikkojen pituisia istuntoja, loppui vuonna 2000. Viranomaiset ilmoittavat kuitenkin avoimesti, että munkit ja nunnat läpikäyvät edelleen poliittisen koulutuksen, joka tunnetaan myös "isänmaallisena koulutuksena" säännöllisesti (neljästi vuodessa) uskonnollisissa paikoissaan. Joillakin uskonnollisilla johtajilla on myös paikallisia poliittisia asemia. Koska ensisijainen vastuu poliittisen koulutuksen johtamisesta on siirtynyt hallituksen viranomaisilta luostarin johtajille, koulutuksen muoto, sisältö ja toistuvuus vaihtelevat suuresti luostareittain. Tällainen koulutus on kuitenkin edelleen säilynyt vaatimuksena ja siitä on tullut rutiini luostarin johdossa.

YK:n pakolaisjärjestön (UNHCR) toimisto ilmoitti, että vuonna 2003 YK:n pakolaisjärjestön toimistoon Nepalissa ilmoittautui 2248 tiibetiläistä, joista 1815 pidettiin "tärkeinä" ja heille annettiin perusapua. Loput 433 lähtivät Intiaan ilman UNHCR:n rekisteröimistä tai käsittelyä. Syyskuussa 2003 TARin turvallisuusviraston viranomaiset kertoivat vierailevalle ulkomaalaiselle valtuuskunnalle, että 1000 TARin asukasta saa passin vuosittain ja asukkaat tekevät 2000-3000 matkaa vuosittain ulkomaille. Kuitenkin jotkut tiibetiläiset, erityisesti maaseudulla asuvat, kertoivat edelleen vaikeuksista passin saamisessa. Tällaisista vaikeuksista johtuen ja osittain johtuen vaikeuksista, joita monet tiibetiläisen vähemmistökansallisuuden Kiinan kansalaiset kohtaavat hankkiessaan matkustusviisumia Intiaan, tiibetiläisten oli vaikeaa matkustaa Intiaan uskonnollisista syistä. Tämän raportin kattamana ajanjaksona 18 tiibetiläisen ryhmä, joka palautettiin pakolla Nepalista Kiinaan toukokuussa 2003 Kiinan viranomaisten painostuksesta, kärsi raporttien mukaan kidutusta mukaan lukien sähköshokit, kylmälle altistaminen ja kova lyöminen ja lisäksi heidät pakotettiin raskaaseen ruumiilliseen työhön. Heidän perheenjäseniään painostettiin lahjuksiin heidän vapautumisensa varmistamiseksi. Siitä huolimatta monet tiibetiläiset, mukaan lukien munkkeja ja nunnia, kävivät Intiassa kolmannen maan kautta ja palasivat takaisin Kiinaan lyhytaikaisten oleskelujen jälkeen. Jotkut palanneet maanpakolaiset kertoivat, että viranomaiset painostivat heitä siihen, etteivät he keskustelisi aroista poliittisista aiheista.

Karmapa-laman, tiibetinbuddhalaisuuden Karma Kagyu -koulukunnan johtajan ja erään tiibetinbuddhalaisuuden vaikutusvaltaisimman uskonnollisen henkilön paettua Intiaan vuonna 1999 viranomaiset rajoittivat pääsyä Tsurphun luostariin, Karmapa-laman luostariin, ja lisäsivät "isänmaallisen koulutuksen" toimia siellä. Karmapa-lama ilmoitti, että hän päätti paeta, koska hallitus kontrolloi hänen liikkumistaan ja kielsi häntä menemästä Intiaan henkisten opettajiensa koulutettavaksi tai antaa opettajien tulla hänen luokseen. Tämän raportin kattaman ajanjakson aikana Tsurphussa vierailleet huomasivat, että munkkien määrä pysyi pienenä ja ilmapiiri oli edelleen alakuloinen.

Karmapa-laman lähdön jälkeen viranomaiset laajensivat ponnisteluitaan kontrolloida jälleensyntymälamojen tunnistamista ja koulutusta. Hallitus hyväksyi vuonna 2000 Reting Rinpochen seitsemännen jälleensyntymän, mutta monet munkit Retingin luostarissa eivät hyväksyneet lasta Reting Rinpocheksi, koska Dalai-lama ei tunnustanut hänen valintaansa. Toinen nuori jälleensyntymälama, Pawo Rinpoche, jonka Karmapa-lama tunnisti vuonna 1994, eli hallituksen tiukassa valvonnassa Nenangin luostarissa. Ulkomaalaisilta valtuuskunnilta on evätty pääsy Nenangin luostariin.

Hallituksen viranomaiset pitävät kiinni siitä, että Dalai-laman kuvien omistaminen tai esilläpitäminen ei ole laitonta. Viranomaiset kuitenkin pitivät sellaisten kuvien omistamista riittävänä todisteena separastisesta tunteesta pidättäessään ihmisiä poliittisin syytöksin. Dalai-laman kuvia ei pidetty avoimesti esillä tärkeimmissä luostareissa eikä niitä voinut hankkia avoimesti TARin alueella. Diplomaattiset tarkkailijat näkivät tiibetiläisten uskonnollisten henkilöiden, mukaan lukien Dalai-lama, kuvia avoimesti esillä tiibetiläisillä alueilla TAR:n ulkopuolella. Kuitenkin elokuun 2003 tapauksen jälkeen, jolloin tuntemattomat henkilöt ripustivat kielletyn Tiibetin kansallislipun radiomastoon, Dalai-laman yksityisesti esillä pidetyt kuvat takavarikoitiin kahden Sichuanin piirikunnan kaupunkialueilla. Hallitus jatkoi myös Gendun Choekyi Nyiman, Dalai-laman Panchen-lamaksi tunnistaman pojan kuvien kieltämisen. "Virallisen" Panchen-laman, Gyaltsen Norbun kuvat eivät ole julkisesti esillä useimmissa paikoissa todennäköisesti siksi, että hyvin harvat tiibetiläiset tunnustavat hänet Panchen-lamaksi.

Noin 615 tiibetinbuddhalaisella johtajalla oli paikka paikallisessa kansankongressissa ja Kiinan kansan poliittisissa neuvoa-antavan konferenssin komiteoissa. Hallitus kuitenkin väitti edelleen, että kommunistipuolueen jäsenet ja vanhemmat työntekijät noudattavat puolueen ateismin sääntöä ja kaaderien viran vaatima poliittinen koulutus edistää edelleen ateismia. Hallituksen viranomaiset vahvistivat, että jotkut uskonnollisten asiain viraston virkamiehet ovat kommunistipuolueen jäseniä ja että uskonnollinen vakaumus ei sovi yhteen puolueen jäsenyyden kanssa. Kuitenkin jotkut alemman tason uskonnolisten asiain viraston virkamiehet harjoittavat buddhalaisuutta.

Viranomaiset kielsivät tiibetiläisiä aktiivisesti juhlimasta Dalai-laman syntymäpäivää heinäkuun 6. päivänä. Joidenkin tärkeiden uskonnollisten juhlien, kuten Monlam Chenmo ja Drepung Shodon juhlien on huomattu olevan ilmapiiriltään hieman avoimempia ja vähemmän valvottuja kuin aikaisemmin, mutta Tiibetin yliopiston opettajia ja opiskelijoita kiellettiin juhlimasta Saga Dawa -juhlaa vuonna 2004.

Tämän raportin kattamana ajanjaksona oli ulkomaalaisilla vierailijoilla TARin alueelle ja alueella matkustusrajoituksia. Hallitus valvoi tiukasti ulkomaisten virkamiesten vierailuja uskonnollisiin paikkoihin ja virallisilla ulkomaalaisilla valtuuskunnilla oli harvoja tilaisuuksia tavata munkkeja ja nunneja, elleivät paikalliset viranomaiset olleet aikaisemmin hyväksyneet niitä.

Heinäkuussa 2003 viranomaiset sulkivat Ngaba Kirtin luostarikoulun Ngaban prefektuurissa, Sichuanin maakunnassa ja kutsuivat sen pääsuojelijan, Soepa Nagurin Sichuanin pääkaupunkiiin Chengduun TCHRD:n mukaan (Tibetan Center for Human Rights and Democracy). Koulu perustettiin vuonna 1994 yksityisin varoin antamaan perinteinen tiibetiläinen ja luostarikoulutus maaseudun asukkaille. Koulu sai vuonna 1998 paikallisviranomaisten huomion pakottaen koulun vaihtamaan nimeään, sisällyttämään opetussuunnitelmaan maallisia aineita ja lopulta sulautumaan toiseen lähellä sijaitsevaan oppilaitokseen.

Tammikuussa Khenpo Jigme Phuntsog, Sichunanin maakunnan Kardzen prefektuurissa sijaitsevan Sertharin tiibetinbuddhalaisen instituutin (tunnetaan myös nimellä Larung Gar) karismaattinen perustaja kuoli saadessaan lääkärinhoitoa maakunnan pääkaupungissa Chengdussa. Vuonna 1980 perustettu instituutti majoitti 10.000 munkkia ja nunnaa ennen kuin viranomaiset ryhtyivät toimenpiteisiin hajottaakseen rakennelmat ja karkottaakseen opiskelijat paikalta vuonna 2001 vähentäen asukkaiden määrän lopulta neljääntuhanteen. Oltuaan pois vuoden virallisesti sairaanhoitoa saamassa Khenpo Jigme Phuntsog palasi instituuttiin heinäkuussa 2002. Toukokuussa 2003 joidenkin rakennusten uudelleenrakentamisyrityksistä aiheutuvat selkkaukset johtivat pidätyksiin ja pakottivat sulkemaan instituutin ulkopuolisilta. Khenpo Jigme Phuntsogin kuoleman jälkeen Sichuanin viranomaiset kielsivät alueen buddhalaisia munkkeja osallistumasta hänen hautajaisiinsa. Tästä huolimatta kymmenettuhannet tiibetiläiset ja hankiinalaiset munkit uhmasivat silminnäkijöiden mukaan kieltoa osoittaakseen kunnioitustaan.

Uskonnonvapauden rikkomukset

Hallitus valvoo ankarasti pääsyä tiibetiläisille alueille ja saamasta tietoa tiibetiläisistä alueista, erityisesti TARista, ja on vaikea päästä selvyyteen uskonnonvapauden rikkomusten tarkasta laajuudesta. Samalla kun ilmapiiri maallikkoharjoittajille on vähemmän rajoittava kuin lähimenneisyydessä, on sorto tiibetiläisillä alueilla edelleen hyvin suurta ja hallituksen maine uskonnonvapauden kunnioittamisessa jäi heikoksi tämän raportin kattamana ajanjaksona.

Lokakuussa 2003 tiibetiläinen munkki Nyima Dragpa Dawun piirikunnasta Sichuanin maakunnasta, Kardzen prefektuurista kuoli suorittaessaan yhdeksän vuoden vankeustuomiotaan valtion horjuttamisesta. Perustuen munkin ennen kuolemaansa kirjoittamaan kirjeeseen hallituksiin sitotutumattomat järjestöt ja ulkomaalaisten tiedotusvälineiden tarkkailijat katsoivat kuoleman johtuvan vankilassa kärsitystä kidutuksesta. Marraskuussa 2002 tiibetiläinen buddhalainen munkki Lobsang Dhargyel kuoli aivoverenvuotoon "työn kautta uudistumiseen" -leirillä Qinghain maakunnassa. TCHRD sanoi munkin kuoleman johtuneen kidutuksesta ja huonosta kohtelusta pidätyksen aikana. Lobsang Dhargyalin kuolemasta ei ole ollut virallista julkista vahvistusta tai tutkintaa.

Panchen-lama on tiibetinbuddhalaisuuden toiseksi huomattavin henkilö Dalai-laman jälkeen. Hallitus edelleen väittää, että Gyaltsen Norbu, vuonna 1995 valittu poika, on Panchen-laman 11. jälleensyntymä. Hallitus kielsi edelleen pääsyn Dalai-laman vuonna 1995 Panchen-lamaksi tunnistaman pojan (kun hän oli 6-vuotias) Gendun Choekyi Nyiman luokse ja hänen olinpaikkansa on tuntematon. Hallituksen viranomaiset ovat väittäneet, että poika on hallituksen valvonnassa salaisessa paikassa hänen omaksi suojeluksekseen ja käy koulua "tavallisen koulupojan" tavoin. Kansainvälisen yhteisön kaikki pyynnöt päästä pojan luo varmistamaan hänen hyvinvointinsa on evätty. Samalla kun suurin osa tiibetinbuddhalaisista tunnustaa Dalai-laman tunnistaman pojan Panchen-lamaksi, ovat tiibetiläiset munkit väittäneet, että heidät pakotettiin allekirjoittamaan lausunnot vakuuttaen uskollisuuttaan hallituksen valitsemalle pojalle. Kommunistipuolue vaati jäseniään tukemaan "virallista" Panchen-lamaa. Gyaltsen Norbu teki toisen hyvin järjestetyn vierailunsa tiibetiläisille alueille elokuussa 2003 ja hänen julkisia esiintymisiään leimasivat tiukat turvatoimet.

Chadrel Rinpoche, lama, jota hallitus syytti valtiosalaisuuksien rikkomisesta auttaessaan Dalai-lamaa valitsemaan 11. Panchen-laman jälleensyntymän, vapautettiin vankilasta tammikuussa 2002 viranomaisten mukaan. Raporttien mukaan Chadrel Rinpochea pidetään kotiarestissa lähellä Lhasaa, mutta viranomaiset eivät ole vahvistaneet hänen olinpaikkaansa ja kieltäytyivät kansainvälisen yhteisön pyynnöstä saada tavata hänet. He edelleen ilmoittavat, että Chadrel Rinpoche opiskelee pyhiä kirjoituksia yksinäisyydessä. Elokuussa 2003 TCHRD raportoi, että Champa Chung, 56-vuotias Chadrel Rinpochen entinen avustaja, oli edelleen pidätettynä alkuperäisen neljän vuoden tuomionsa päätyttyä vuonna 1999.

Helmikuun 12. päivänä poliisi pidätti Lhasan Gandenin luostarin munkin Choeden Rinzenin Tiibetin kansallislipun ja Dalai-laman kuvien omistamisesta Radio Free Asian mukaan. Choeden Rinzenin kaksi ystävää pidätettiin hänen kanssaan, mutta päästettiin myöhemmin vapaaksi.

TINin (Tibetan Information Network) helmikuussa julkaisemien tilastojen mukaan TINin ilmoittamasta 136 poliittisesta vangista noin 90 on munkkeja, entisiä munkkeja tai jälleensyntymälamoja ja kuudesta naisvangista neljä on nunnia tai entisiä nunnia. Huhtikuussa TARin oikeus- ja vankilaviranomaiset ilmoittivat, että noin kolmea prosenttia 2500:sta oikeudellisesti tuomituista vangista, jotka ovat TAR:n kolmessa virallisesti ilmoitetussa vankilassa, syytettiin "valtion turvallisuuden vaarantamisesta". Suurin osa noin 75 vangista on munkkeja ja nunnia. Aivan kuten aikaisempina vuosinakin oli olemassa luotettavia raportteja poliittisesta toiminnasta syytettyjen munkkien ja nunnien vangitsemisista, pahoinpitelyistä ja kidutuksista ja vangeista, joita hakattiin, koska he vastustivat vankilaviranomaisten määräämää poliittista uudelleenkoulutusta.

Vaikka tiibetinbuddhalaiset tiibetiläisillä alueilla TARin ulkopuolella nauttivat suhteellisesti suurempaa uskonnonvapautta kuin TARin alueella, ovat tiibetinbuddhalaisten uskonnon ilmaukset TARin ulkopuolella ajoittain johtaneet pidätyksiin ja vangitsemisiin. Huomattava uskonnollinen johtaja Tenzin Deleg Rinpoche, joka pidätettiin väitetystä yhteydestään pommiräjähdyksiin huhtikuussa 2002, on edelleen vangittuna saatuaan kuolemanrangaistuksen kahden vuoden viiveellä. Tenzin Delegin aikaisempi avustaja Lobsang Dondrub teloitettiin tammikuun 26. päivänä 2003, koska hänen väitettiin olleen osallinen pommiräjähdyksissä. Lobsang Dondrubin teloitus tapahtui Kiinan hallituksen vakuuttelujen vastaisesti, että molemmat saisivat asianmukaisen oikeudenkäynnin ja että kansallinen korkein kansanoikeus tarkastelisi heidän tuomionsa uudelleen. Vastauksena toistuviin tiedusteluihin Kiinan viranomaiset ovat vakuuttaneet Yhdysvaltojen ja EU:n virkamiehille, että Tenzin Delegin kuolemanrangaistuksen lykkäys siirtyy kahden vuoden päähän lopullisen tuomion antamisen päivästä. Kiinan hallitus on lisäksi selventänyt Yhdysvaltojen viranomaisille, että tuomio tuli lopulliseksi tammikuun 26. päivänä 2003, kun Tenzin Deleg hävisi vetoomuksensa Sichuanin korkeammassa kansanoikeudessa.

Elokuussa 2003 viisi munkkia ja tuntematon maallikkotaiteilija saivat 1-12 vuoden vankeustuomiot väitetyistä separatistisista toimista, mukaan lukien Tiibetin kansallislipun maalaaminen, Dalai-laman kuvien omistaminen ja Tiibetin itsenäisyyttä vaativan aineiston jakaminen. Zoepa, Tsogphel, Sherab Dargye, Oezer ja Migyur ovat kaikki Khangmarin luostarin munkkeja Ngaban prefektuurista, Sichuanin maakunnasta.

Monet muut uskonnolliset henkilöt pysyivät vangittuina tämän raportin kattamana ajanjaksona. Heihin kuuluu Sonam Phuntsog, buddhalainen opettaja Kardzen piirikunnasta, Sichuanin maakunnasta. Hänet pidätettiin vuonna 1993 johdettuaan protestia; Lhasan orpokodin omistajat Jigme Tenzin ja Nyima Choedron, jotka tuomittiin vuonna 2002 "vakoilusta ja valtion turvallisuuden vaarantamisesta"; ja noin 10 henkilöä, jotka pidätettiin lokakuussa 2002 Kardzen kaupungissa, Sichuanin maakunnassa yhteydestään Dalai-laman hyväksi pidettyihin pitkän elämän seremonioihin, joita ulkomaalaiset tiibetinbuddhalaiset sponsoroivat.

Sen jälkeen kun Falun Gong kiellettiin vuonna 1999 on ollut raportteja Falun Gongin harjoittajien pidätyksistä TARin alueella. Falun Gongin harjoittajien määrän uskotaan olevan pieni TARin alueella.

Vankeihin liittyen on ollut jotain myönteistä kehitystä. Huhtikuun 18. päivänä viranomaiset vapauttivat tiibetinbuddhalaisen munkin Ngawang Oezerin TARin vankilasta suoritettuaan 15 vuoden rangaistuksensa osallistuttuaan itsenäisyyttä ajaviin toimiin Drepungin luostarissa. Elokuussa 2003 viranomaiset olivat ilmoittaneet, että Ngawang Oezerin tuomiota oli lyhennetty kahdella vuodella.

Helmikuun 24. päviänä viranomaiset vapauttivat tiibetinbuddhalaisen nunnan Phuntsog Nyidrolin Lhasan TARin vankilasta noin vuotta ennen hänen tuomionsa päättymistä. Hän sai yhdeksän vuoden tuomion osallistuttuaan rauhanomaiseen mielenosoitukseen Dalai-laman tukemiseksi vuonna 1989. Viranomaiset pidensivät hänen tuomionsa 17 vuoteen vuonna 1993 sen jälkeen, kun hän ja muut nunnat nauhoittivat lauluja omistautumisestaan Tiibetille ja Dalai-lamalle, mutta lyhensivät tuomiota yhdellä vuodella vuonna 2001.

Vuonna 2002 pidätetyt Tsurphun luostarin munkit Panam ja Thubten, joiden epäiltiin osallistuneen Karmapa-laman pakoon Intiaan, vapautettiin vankilasta vuonna 2003 ja he ovat palanneet luostariinsa. Syyskuussa 2003 viranomaiset vapauttivat pisimpään vankilassa olleen tiibetiläisen nunnan Lhamo Namdrolin hänen suoritettuaan 12 vuoden tuomionsa.

Helmikuussa entinen nunna ja Gyatson lastenkodin toinen johtaja Nyima Choedron sai vuoden lyhennyksen tuomioonsa TARin viranomaisten mukaan. Elokuussa 2003 hallitus ilmoitti, että munkki Jamphel Jangchub, joka on vangittuna Lhasan TARin vankilassa liityttyään itsenäisyyttä ajavaan ryhmään Drepungin luostarissa 1980-luvulla, sai tuomioonsa kolmen vuoden lyhennyksen.

Pakotettu uskonnon vaihtaminen

Pakotetusta uskonnon vaihtamisesta ei ole raportteja, mukaan lukien alaikäiset Yhdysvaltain kansalaiset, jotka oli kidnapattu tai laittomasti viety Yhdysvalloista tai hallituksen kiellot antaa sellaisten kansalaisten palata Yhdysvaltoihin.

Terrorijärjestöjen suorittamat väärinkäytökset

Tämän raportin kattamalta ajanjaksolta ei ole raportteja terrorijärjestöjen väärinkäytöksistä tiettyjä uskontoja kohtaan.

Osa 3. Yhteiskunnalliset asenteet

Useimmat tiibetiläiset harjoittavat tiibetinbuddhalaisuutta. Kristittyjen määrä tiibetiläisillä alueilla on äärimmäisen pieni. On olemassa joitakin raportteja, joiden mukaan kristityt käännyttäjät ovat kohdanneet sosiaalista painostusta ja joidenkin käännynnäisten perheet ovat jättäneet heidät perinnöttömiksi.

Osa 4. Yhdysvaltain hallituksen politiikka

Yhdysvaltain ulkoministeriö, Yhdysvaltain Pekingin suurlähetystö ja Yhdysvaltain pääkonsulaatti Chengdussa tekivät yhteisiä ponnisteluja kannustaakseen suurempaan uskonnonvapauteen tiibetiläisillä alueilla käyttäen sekä keskitettyä ulkoista painostusta väärinkäytöksissä ja tukea positiivissa pyrkimyksissä maassa. Tavallisessa sananvaihdossa hallituksen kanssa mukaan lukien uskonnollisten asian viranomaiset, Yhdysvaltain diplomaatit ovat jatkuvasti vaatineet sekä keskushallintoa että paikallisia viranomaisia kunnioittamaan uskonnonvapautta tiibetiläisillä alueilla.

Suurlähettiläs ja pääkonsuli ovat nostaneet useita kertoja esiin Tenzin Delekin tapauksen tapaamisissa paikallisten viranomaisten kanssa. Joka kerta Yhdysvaltain viranomaiset vaativat paikallisia viranomaisia noudattamaan Kiinan hallituksen lupauksia, että vangittu uskonnollinen johtaja saa asianmukaisen oikeudenkäynnin. Ulkoministeriön vanhemmat virkamiehet matkustivat Lhasaan syyskuussa 2003 keskustelemaan TARin viranomaisten ja tärkeiden tiibetibuddhalaisten luostareiden munkkien ja harjoittajien kanssa.

Suurlähettiläs ja konsulaatin virkamiehet protestoivat ja etsivät lisätietoja tapauksista aina kun oli luotettavia raportteja uskonnollisesta vainosta tai syrjinnästä. Tammikuussa kun pakolla Nepalista Kiinaan toukokuussa 2003 palautetut tiibetiläiset oli vangittu ja kidutettu, suurlähettiläs esitti protestin Pekingissä ja konsuli Chengdussa teki virallisen, kirjallisen tiedustelun TARin viranomaisille.

Yhdysvaltain maahan sijoittuneet diplomaattihenkilöt ylläpitävät yhteyttä laajaan uskonnollisten johtajien ja harjoittajien joukkoon tiibetiläisillä alueilla ja he matkustivat TARiin ja muille tiibetiläisille alueille 13 kertaa tämän raportin kattamana ajanjaksona tarkkailemaan uskonnonvapauden tilannetta.

Yhdysvaltain kansainvälisen kehityksen toimisto (Agency for International Development) ja ulkoministeriön johtamat kehitys- ja vaihto-ohjelmat pyrkivät vahvistamaan tiibetiläisiä yhteisöjä Kiinassa ja säilyttämään heidän ympäristönsä ja kulttuuriperinnön. Molemmat liittyvät ratkaisevasti Tiibetin buddhalaiseen uskonnolliseen traditioon. Yhdysvaltain pääkonsulaatti Chengdussa on myös edistänyt uskonnollista vuoropuhelua vierailijavaihto-ohjelmallaan, joka rahoitti kahden huomattavan tiibetiläisen kulttuurin ja uskonnon oppineen matkan Yhdysvaltoihin.

Raportti on julkaistu 15.9.2004.



Tiibet-uutisten alkuun

Arkistoon

Aloitussivulle