Naisten oikeuksien loukkaaminen


Valtion omistama kohtu


Naisilla on oikeus päättää suvunjatkamisestaan sekä oikeus riittävään terveydenhuoltoon. Miehitetyssä Tiibetissä kiinalaiset loukkaavat näitä naisten perusoikeuksia.

Vuonna 1981 pidetty YK:n naisten asemaa käsittelevä kokous "Convention on the Elimination of All Forms of Discrimination Against Women (CEDAW)" päätettiin pitää vuoden 1979 YK:n naisten asemaa käsittelevässä kokouksessa. CEDAW määrittelee naisten oikeuksiksi:

  • Oikeus riittävään terveydenhuoltoon, johon kuuluvat informaatio-, ohjaus- ja perhesuunnittelupalvelut.
  • Vapaus päättää lasten lukumäärästä ja niiden ikäerosta.

YK:n kolmannessa naisten asemaa käsittelevässä maailmankonferenssissa 1985 (Nairobi Forward Looking Strategies for the Advancement of Women, NFLSAW) hyväksyttiin seuraavat kohdat:

  • Kaikkien hallitusten tulisi varmistaa, että syntyvyydensäännöstelykeinot ja lääkkeet täyttävät riittävät laatu-, tehokkuus- ja turvallisuusnormit.
  • Kaikilla pariskunnilla ja yksilöillä on perusihmisoikeutena päättää vapaasti lastensa lukumäärä ja syntymisajoitus.

Vaikka Kiina hyväksyi nämä YK:n asetukset, niin Kiinan Tiibetissä käyttöönottamat syntyvyydensäännöstelykeinot sekä käytäntö loukkaavat selkeästi tätä sopimusta kieltäen Tiibetin naisilta sekä suvunjatkamisen vapaan valinnan ja riittävän terveydenhuollon.

Vuodesta 1982 lähtien Kiinan hallituksen ote Tiibetin naisiin on voimistunut hälyyttävästi.

Kiina aloitti syntyvyydensäännöstelynsä Tiibetissä 1982 määräämällä abortteja sekä kohtuuttomia sakkoja "ilman lupaa" raskaiksi tuleville naisille tai jos lasten lukumäärä ylitti alueellisen sallitun rajan. Sakkoja määrättiin myös, jos lasten syntymien välissä ei ollut säädettyä kolmea vuotta. Tiibetiläisille ei tiedotettu näistä "rangaistuksista". Sen sijaan heidän annettiin hämmentävien ja epäselvien selitysten, mutta ei koskaan määräysten kautta ymmärtää, että synnyttäminen ilman lupaa on rangaistava rikos.

Lokakuussa 1994 ankara äitiä ja lasta koskeva terveyslaki (Mother and Child Health Law) hyväksyttiin Kiinan kansankongressissa (National People's Congress) ja se astui voimaan kesäkuussa 1995. Tämän lain mukaan kiinan viranomaiset pidättävät itsellään oikeuden estää avioliitot ja synnytykset perustuen omaan käsitykseensä vanhempien henkisestä ja fyysisestä terveydestä. Tämä laki määrää, että henkisistä ja tarttuvista sairauksista kärsivät joutuvat luopumaan avioliittosuunnitelmista, kun sairaus on vakava ja muihin mahdollisesti vaikuttava. Ne, jotka kuitenkin valitsevat avioliiton, joutuvat käyttämään elinikäistä ehkäisyä. Tämä koskee myös mielisairaaloissa olevien poliittisten vankien lapsia, jotka voidaan määrätä steriloitaviksi sillä perusteella, että perheessä on ollut fyysisiä tai psyykkisiä sairauksia, jotka voivat olla periytyviä. Se myös määrää, että sikiöt, jotka kantavat periytyviä tauteja tai ovat vakavasti epänormaaleja, tulisi tappaa ja että naisten, jotka ovat synnyttäneet vakavasti epänormaaleja lapsia tulee käydä läpi lääketieteellinen tutkimus, jonka mukaan päätetään, voidaanko heille antaa lupa uuteen hedelmöittymiseen. Missään tämän lain kohdassa ei oteta huomioon äidin oikeuksia, tarpeita tai aikomuksia. Päätökset lasten hankkimisesta tehdään hallituksen alaisena lääketieteellisen henkilökunnan puolesta ja ilman neuvottelua naisten tai perheiden kanssa. Lain täytäntöönpano riistää Tiibetin naisilta heidän perusoikeutensa vapaaseen suvunjatkamiseen.

Tässä laissa on erityisiä kohtia Tiibetin naisille:

"Autonomisten alueiden hallitusten tulee muodostaa säännöt, joiden mukaan saatetaan voimaan ennen avioliittoa tapahtuva lääketieteellinen tarkastusjärjestelmä ottaen huomioon alueelliset olosuhteet."

Samalla kun Tiibetin naiset ovat hallituksen terveydenhuollon tiukkojen määräysten alaisena, heidän täytyy lisäksi sietää heitä koskeva paikallisen johdon vapaa valta.


Kiinan syntyvyydensäännöstelykeinot

Ensisijaiset Tiibetissä käytetyt syntyvyydensäännöstelykeinot ovat kirurginen abortti ja sterilisaatio (vaikkakin myös vastasyntyneiden surmaaminen on laajasti käytössä). Vastoin CEDAW:ia kuten myös muita YK:n asiakirjoja Kiinan viranomaiset eivät lainkaan yritä kouluttaa tiibetiläisiä naisia muihin ja vähemmän lopullisiin ehkäisykeinoihin. Itse asiassa ei ole mitään näyttöä siitä, että Kiina olisi yrittänyt mitään muuta kuin kirurgisia menetelmiä väestönkasvun hallintaan. Lisäksi heikot varusteet ja alhainen lääketieteellinen taso tekevät esimerkiksi kierukan käyttämisestä vaarallisen ja tehottoman ja sen käytöstä seuraa usein tulehdus. Kiinassa on laillista tehdä abortti ruiskeella aina yhdeksänteen kuukauteen asti ja jos lapsi syntyy elävänä myös sille annetaan ruiske, joka aiheuttaa sen kuoleman. Äiti kuulee usein lapsen huutavan kerran ja sitten hänelle kerrotaan, että lapsi on kuollut.

Abortit ovat käytetyin ehkäisykeino Tiibetissä ja ne suoritetaan usein ilman kunnollisia varusteita ja nukutusaineita epähygieenisissä oloissa. Tästä seuraavat komplikaatiot ovat valtavia aiheuttaen myös kuolemia. Jopa viralliset asiakirjat myöntävät tämän riskin olevan suuri.

Kiinan syntyvyydensäännöstelyn toimeenpano

Kiinan hallituksen määräykset tekevät vaihtoehtojen etsimisen tiibetiläisille naisille mahdottomiksi ja ne pakottavat heidät abortteihin ja sterilisaatioihin. Perhesuunnittelua on vähän, jos lainkaan, tietoa ehkäisystä on harvoin saatavilla ja viranomaiset esittävät sterilisaatiot ja abortit ainoina vaihtoehtoina ei-toivottuihin ja suunnittelemattomiin raskauksiin.

Usein naisille annetaan "vaihtoehdoiksi" maksaa kohtuuttomat sakot tai keskeyttää raskaus. Sakko on tavallisesti enemmän kuin viiden vuoden tulot (7 000 juania), mikä ei jätä minkäänlaista taloudellista valintaa. Koska tiibetiläisten taloudellinen tilanne on huono eikä heillä ole yhteyksiä kiinalaisiin viranomaisiin he usein alistuvat tähän painostukseen.

Tiibetin tiedotusverkko (The Tibet Information Network), riippumaton Lontoosta käsin toimiva järjestö, esittää:

  • Kiinalaisiin kohdistuva kontrolli on lievempää kuin tiibetiläisiin kohdistuva, joten tiibetiläisten naisten on vaikeampaa vastustaa sitä. Täten syntyvyydensäännöstelypolitiikka näyttäisi olevan syrjivää ja sitä sovelletaan siten, että se vaikuttaa enemmän tiibetiläisten kuin kiinalaisten keskuudessa.

  • Tiibetin pakolaishallituksen vuonna 1995 haltuunsaama virallinen kiinalainen dokumentti määrää voimakeinoja käytettäviksi syntyvyydensäännöstelyn voimaansaattamiseksi itäisen Tiibetin Amdon alueella. Asiakirjassa painotetaan, että "syntyvyyden ehkäisytoimenpiteet" (sterilisaatio tai kierukka) tulee saattaa voimaan "välittömästi" Tiibetin väestönkasvun tukahduttamiseksi.

  • On myös todisteita siitä, että kiinalaiset ovat käyttäneet pakkokeinoja syntyvyydensäännöstelyn läpiviemiseksi. Paikallisilla viranomaisilla ja lääkäreillä on kiintiöt, jotka heidän tulee täyttää. He saavat rahapalkkion, jos saavuttavat kiintiöt. Vastaavasti heitä rangaistaan epäonnistumisesta. Jopa naisia, joilla on lupa toiseen lapseen, joskus petetään tai pakotetaan "syntyvyydensäännöstelytoimenpiteisiin", jotta päästäisiin näihin kiintiöihin.

  • Syntyvyydensäännöstelypolitiikka ja keinot vaihtelevat alueellisesti Tiibetissä, mutta kaikilla alueilla kontrolloidaan seuraavia seikkoja:
    • Lasten lukumäärä, vaihdellen yhdestä kolmeen
    • Aikaväli lasten syntymien välillä
    • Äidin sallittu synnyttämisikä

Kiinan käyttämiä syntyvyydensäännöstelykeinoja

Fyysisiä keinoja:
  • Abortti
    • Painostettu tai vapaaehtoinen
    • Pakollinen pareille, joilla on perinnöllisiä sairauksia
    • Pakollinen rekisteröimättömille pareille ja niille, joilla ei ole Kiinan viranomaisilta saatua synnytyslupaa.
  • Sterilisaatio
    • Suoritetaan ilman suostumusta ja tehdään usein kun naiset tulevat sairaalaan muun kirurgisen toimenpiteen tai syyn takia.
  • Vastasyntyneen murha
    • Välittömästi syntymän jälkeen

Taloudellisia rangaistuksia

Tiibetiläisten perheiden taloudellinen hyvinvointi vaarantuu vakavasti taloudellisista rangaistuksista, joita sääntöjen rikkomuksista seuraa. Seuraavat rangaistukset loukkaavat tiibetiläisten naisten oikeutta päättää vapaasti synnyttämisestään:

  • Korkeat sakot
  • Työn menettäminen
  • Alentaminen työpaikalla tai työssä etenemisen estäminen
  • Palkanalennukset

Lisäksi, tiibetiläinen lapsi, joka syntyy kiinalaisten määräysten ulkopuolella, ei saa virallisia papereita, oikeutta käydä koulua, oikeutta omistamiseen, matkustamiseen, järjestäytyneeseen työhön eikä saa kuukausittaista ruokakorttiaan. Paitsi että syntyvyyden säännöstelypolitiikka on keino hallita tiibetiläisten naisten kehoja, on se myös oleellinen osa Kiinan kolonialismia, jolla tehdään tiibetiläisistä vähemmistö omassa maassaan.

Tiibetiläisten naisten järjestö vetoaa kansainvälisiin järjestöihin ja etenkin naisjärjestöihin, jotta he liittyisivät yhteen tukeakseen tiibetiläisten naisten oikeutta päättää lastensa hankkimisesta.

Suosituksia

  1. Poistaa pakkokeinot ja rohkaista vapaaehtoista perhesuunnittelua.
  2. Kouluttaa tiibetiläisiä naisia perhesuunnitteluun, jotta he voisivat tehdä perusteltuja päätöksiä.
  3. Vaihtoehtoisten turvallisten ja tehokkaiden ehkäisymenetelmien käyttö.
  4. Perustaa perhesuunnitteluohjelmia, jotka käsittelevät syntyvyydensäännöstelyä, äidin ja lapsen terveydenhuoltoa sekä naisten asemaa.
  5. Vaatia Kiinan kansantasavaltaa ottamaan käyttään CEDAW:in kohdat.
  6. Vaatia tutkimusta pakonomaisesta syntyvyydensäännöstelystä Tiibetissä YK:n komission tai jonkun muun yleisesti tunnustetun ihmisoikeusjärjestön johdolla.


Lähde: Tibetan Women's Association, Central Executive

Lisätietoja:

  • Tears of Silence: Tibetan Women and Population Control, a TWA report, 1994
  • Children in Despair: An Analysis of Coercive Birth Control Policies in Chinese Occupied Tibet, August 1992, UK
  • Tibet Information Network (T.I.N.): Documents on Birth Control, March 1994 ja Survey of Birth Control Policies in Tibet, March 30, 1994

    Aloitussivulle