Uskonnonvapauden sortoa




Tiibetin naisten kamppailu oikeudestaan uskonnon harjoittamiseen

Oikeus uskonnon harjoittamiseen sisältyy YK:n yleiseen ihmisoikeuksien julistukseen:

Ajatuksen, omantunnon ja uskonnonvapaus... oikeus mielipiteeseen, ilmaisuun ja rauhanomaiseen kokoontumiseen. (Artiklat 18, 19, 29)

Myös Kiinan lait väittävät takaavansa oikeuden harjoittaa uskontoa; Kiinan kansantasavallan (PRC) perustuslain artiklassa 88 sanotaan:

Kansantasavalta pitää uskonnollisia kysymyksiä yksityisasioina; uskonnollisuus tai uskonnottomuus kuuluvat yksilön vapauksiin.

Kumpaakin edellisistä kohdista loukkaa kuitenkin Tiibetissä harjoitettu väkivalta uskonnollista toimintaa kohtaan. Vastoin lakiaan kiinalaiset ovat asettaneet useita rajoituksia Tiibetin buddhalaisuuden harjoittamista kohtaan, jopa avointa aggressiota Tiibetin uskonnollisia tapoja kohtaan. Tämä vihamielisyys näyttää olevan ennemminkin kansallisen yhteyden pelkoa kuin buddhalaisuuden vastustusta, koska tiibetiläisille buddhisimi ei ole ainoastaan uskonnollinen järjestelmä, vaan osa heidän kansallista ja kulttuuri-identiteettiään. Kiinan hallituksen virkamiesten mielestä uskonto on "myrkkyä" ja uhkaa heidän hallintoaan Tiibetissä. Buddhismin edustama rikas kulttuuriperintö uhkaa mitätöidä sen taustan, jolle kiinalaiset Tiibetin asettavat.

Kiinan valtio erottaa uskonnollisen näkemyksen ja uskonnollisen toiminnan, ja tästä epäjohdonmukaisuus alkaa. Heidän perustuslakinsa väittää, että "Kiinan kansantasavaltalaiset nauttivat uskonnollisen mielipiteen vapautta" (artikla 36), kun taas seuraavassa kohdassa julistetaan, että "kukaan ei saa käyttää uskontoa siten, että se häiritsee yleistä järjestystä, heikentää, kansalaisten terveyttä tai häiritsee valtion koulutusjärjestelmää". Tätä tulkitaan tehokkaasti rajoittamaan ankarasti tiibetiläisten oikeutta harjoittaa uskontoa. Koska tiibetiläiset pitävät Dalai- lamaa henkisenä johtajanaan, on buddhismi tullut tiibetiläisten nationalismin eläväksi symboliksi ja siten Kiinan viranomaisten silmissä "häiritseväksi kiistakysymykseksi".

Toukokuussa 1994 Tiibetin autonomisen alueen (TAR, Tibet Autonomous Region) kommunistisen puolueen hallituksen jäsenten kokouksessa luettiin seuraavaa:

Kommunistit ovat täydellisiä ateisteja... Kommunistinen maailmankäsitys on perustavanlaisesti vastakkainen uskonnolliselle maailmankäsitykselle... Voidaan odottaa, että uskontoa käytetään kansanvihollisten toimesta heikentemään sosialistista järjestelmää ja kehittämään erilaisia kansallisia ryhmiä emämaassa... Koska uskonto on vahingollista, tulisi niiden puolueen jäsenten, jotka kuuluvat kansallisiin vähemmistöihin, täysin tuomita uskonnot sosialistisessa emämaassa.

Siitä lähtien kun Kansan vapautusarmeija (People's Liberation Army, PLA) saapui Tiibetiin 1949 on yli 6000 uskonnollista instituutiota tuhottu PLA:n yrityksissä yhdistää Tiibet "emämaahan". Vaikka joitain luostareita on uudelleenrakennettu ja munkkien ja nunnien sallittu harjoittaa buddhismia, niin uskonnonvapautta on vakavasti rajoitettu.

Uskonnollisen "kontrollin" lisääminen

Vuonna 1992 julkaistussa virallisessa dokumentissa Kiina myöntää rajoit- taneensa munkkien ja nunnien lukumäärää kussakin luostarissa. Asiakirjassa todetaan, että vuodesta 1989 lähtien "ei käytännössä ole otettu uusia tulijoita luostareihin koko Tiibetin autonomisella alueella" ja että tämä rajoittaminen on kiinalaisten viranomaisten eikä luostareiden toimesta.

Kiinalaiset kontrolloivat täysin kuka saa ryhtyä munkiksi tai nunnaksi ja monilta se kielletään "poliittisen" toiminnan vuoksi. Nunnat ja munkit ovat jatkuvassa tarkkailussa ja "työryhmiä" on perustettu tutkimaan toisinajat- telijoita ja antamaan marxilaisen ideologian "poliittista koulutusta". Halli- tuksen nimittämät munkit ja nunnat tarkkailevat luostareiden toimintaa turvallisuuspoliisin silminä ja korvina.

Kiinalaiset valitsevat kuka opettaa ja mitä opetetaan. He kontrolloivat mitä uskonnollisia seremonioita voi suorittaa ja missä. Poliittiset koulutusistunnot ovat pitkiä ja häiritsevät nunnien ja munkkien buddhalaisten tekstien opiskelua. Lisäksi munkkien ja nunnien perinteinen tapa lukea kodeissa pyhiä kirjoituksia on kielletty ja tiettyjen opetusten antamiseen tulee saada lupa. Lokakuussa 1994 Tiibetin tiedotusverkon (Tibet Information Network, riippumaton Lontoosta käsin toimiva järjestö) lähde paljasti, että oli tullut rikokseksi asettaa Dalai-laman kuva alttarille, jopa yksityiskodeissa; tämä on suora loukkaus Kiinan perustuslakia kohtaan, missä uskonto julistetaan "yksityisasiaksi".

Kiinan vallassa olevien politiikka ja infrastruktuuri on monimutkainen keino hallita ja rajoittaa tiibetiläisten oikeutta uskonnon harjoittamiseen.

Kiina väittää rahoittaneensa suurilla summilla tuhoamiensa instituutioiden uudelleenrakentamista. Kuitenkin heidän lukunsa ovat vailla vahvistusta ja liian suuret, kuten myös heidän arvionsa munkkien ja nunnien lukumäärästä. Kiinalaiset kieltävät luostareiden uudelleenrakentamisen ilman lupaa. Kiinalaisten restauroimat laitokset ovat yleensä vain turistikohteita ja usein historiallisesti arvostettuja buddhalaisia kohteita. Kuitenkin jopa nämä pyrkimykset paljastavat viranomaisten pyrkimysten matalamielisyyden, esimerkiksi Lhasan Drepungin luostarissa on loistavasti restauroitu julkisivu, kuitenkin sisäosat ovat yhä raunioina.

Tiibetiläisten nunnien vainoaminen

Vaikka kiinalaiset sortavat Tiibetissä kaikkien oikeuksia, niin tiibetiläiset nunnat näyttävät kärsivän suurimmista vääryyksistä. Ennen Kiinan miehitystä tiibetiläiset nunnat muodostivat suurimman ryhmän nunnia maailmassa, heidän lukumääränsä oli yli 27 000. Kulttuurivallankumouksen aikana 1966-1976 melkein kaikki Tiibetin nunnaluostarit tuhottiin eivätkä kiinalaiset ole tehneet mitään yrityksiä niiden uudelleenrakentamiseksi. Nunnien käsketään itse uudelleenraken- taa luostarinsa ja sellainen työ jättää hyvin vähän aikaa opiskeluun tai uskonnon harjoittamiseen.

Tiibetin tiedotusverkon mukaan tiibetiläiset nunnat ovat olleet aktiivisesti mukana suurimmassa osassa Lhasan itsenäisyysmielenosoituksia. Tavallisesti tällaiset mielenosoitukset kestävät ainoastaan muutamia minuutteja ja niissä nunnat laulavat iskulauseita Tiibetin vapauden puolesta. Nunnat eivät tiettävästi ole käyttäneet väkivaltaa missään mielenosoituksessa. Kuitenkin on tapana, että nunnia pidätetään ja kidutetaan, koska he osallistuvat rauhanomaisiin protesteihin. Heidän erityisasemansa vapaana perhevelvollisuuksista ja heidän uskoonsa turvautuminen mahdollistaa heidän rohkean taistelunsa Tiibetin itse- näisyyden puolesta. He tietävät, ettei heillä ole perhettä, joka kärsisi heidän pidätyksistään tai kuolemastaan; tämä estää heidän pelkonsa pidätystä tai kidutusta kohtaan.

Sukupuolen mukaan määräytyvä kidutus

Nunnien raaka kohtelu vankilassa ja seksuaaliset nöyryytykset eivät ole tapana miesvankien suhteen. Tämä on nostanut esille kysymyksen sukupuolen mukaan määräytyvästä kidutuksesta. Raa'at pieksemiset, nälkiinnyttäminen, raiskaukset sekä koirien hyökkäykset ovat osa raportoituja julmuuksia. Seksuaaliseen väkivaltaan on kuulunut nännien repimistä, sähköiskuja vaginaan kunnes nainen on menettänyt tajuntansa sekä sähkön johtamista kehon ja rintojen ympäri kiedottuihin johtoihin.

Nämä hyökkäykset eivät ainoastaan kohdistu nunniin naisina, vaan ovat erityisesti loukkaavia heidän uskontoaan kohtaan, sillä nunnat tekevät selibaattilupauksen ja usein luopuvat nunnanpuvustaan, kun heidän valansa on vastoin heidän tahtoaan rikottu. Huolimatta saamastaan epäinhimillisestä ja julmasta kohtelusta, nunnat ovat kuuluisia rohkeasta sinnikkyydestään Kiinan vankiloissa tapahtuvaa kidutusta kohtaan. Kesäkuun 4. päivänä 1994 Phuntsok Yangki, 16-vuotiaana pidätetty 20-vuotias nunna, kuoli vartijoiden aiheuttamiin vammoihin. Hänen ruumiistaan löytyi vakava aivovamma ja hänen kehonsa oli sininen pieksemisen takia. Hänen ruumiinsa poltettiin ilman perheen lupaa ja ennen kuin virallista ruumiinavausta voitiin suorittaa. Hänen rikoksensa? Tuomittiin viideksi vuodeksi osallistumisesta rauhalliseen mielenosoituk- seen, joka kesti ainoastaan viisi minuuttia, ja tilaisuudessa, joka aiheutti hänen kuolemansa, hän lausui toiveensa Tiibetin itsenäisyydestä.

Phuntsok Yangkin tarina on yksi satojen nunnien kohtaloiden joukossa, jotka on tuhottu kiinalaisten käsissä siksi, että he ovat ilmaisseet uskonnolisen näkemyksensä, joka on määritelty perusinhimilliseksi oikeudeksi. Näitä naisia on vangittu ilman oikeudenkäyntiä ja tuomittu jopa 17 vuoden tuomioihin.


Aloitussivulle