Ympäristön tuhoutuminen


Johdanto

Tiibet sijaitsee Aasian sydämessä Intian, Nepalin, Bhutanin ja Burman pohjoispuolella, Kiinan länsipuolella ja Itä-Turkestanin (Kiinan hallitsema Sinkiang) eteläpuolella. Tiibetin kokonaispinta-ala on 2,5 miljoonaa km2, joka on yli 2/3 Intian pinta-alasta. Tiibetin ylätasankoa, jonka keskikorkeus on 3659 metriä, ympäröivät Himalajan, Karakorumin, Kunlunin ja Altay Taghin vuorijonot. Länsi-itäsuunnassa Tiibetin leveys on 2500 kilometriä ja se on Aasian suurten jokien lähde.

Ympäristön tila ennen kiinalaisten miehitystä

Verrattuna mihin tahansa maailman asuttuihin alueisiin Tiibetillä oli erittäin onnistunut ympäristönsuojelujärjestelmä. Luonnonsuojelua puistojen ja rauhoitettujen alueiden muodossa ei tarvittu, koska tiibetinbuddhalaisuus opetti ihmisille kaikkien elävien olentojen keskinäistä riippuvuutta sekä kasvien, eläinten, ihmisten ja myös elottomien luonnon elementtien, kuten vuorten, laaksojen, järvien, ilman ja taivaan keskinäisiä suhteita. Buddhalaisuus kieltää eläinten tappamisen ja luonnon väärinkäytön. Ihmiset elivät läheisessä sopusoinnussa luonnon kanssa.

"Planeetta on kotimme ja meidän tulee pitää se kunnossa ja huolehtia siitä, mikäli aidosti välitämme omasta, lastemme, ystäviemme ja kaikkien muiden tuntevien olentojen onnellisuudesta - kaikkien niiden, jotka jakavat tämän suurenmoisen asuinpaikan kanssamme." - Hänen pyhyytensä Dalai-lama

Kasvit: Tiibetistä on tavattu yli 10 000 kasvilajia, joista useilla oli lääkinnällistä arvoa. Monet kasvilajit olivat harvinaisia esiintyen ainoastaan Tiibetissä. Tiibetissä kasvavat mm. alppiruusu, maustesahrami, vuoristoraparperi sekä Saussurea-, Primula- ja Saxifraga-sukuihin kuuluvia kasveja.

Linnut: Tiibetissä esiintyy yli 500 lintulajia, joista 400 on alkuperäisiä tiibetiläisiä lajeja. Tärkeimpiä ovat: kattohaikara, joutsen, hanhi, sorsat, rantalinnut, petolinnut, fasaanit, sieppo, peippo, rastas, västäräkki, leppälintu, hömötiainen, kerttu, partakorppikotka, tikka ja kurki. Tunnetuin on huppukurki, tiibetin kielellä Trung Trung, nyt lähes sukupuuttoon kuollut.

Eläimet: Tiibetin vuoristoalueilla ja tiheissä metsissä vaelsi tuhansia villieläimiä, kuten lumileopardeja, tiikereitä, himalajan mustakarhuja, villijakkeja, villisikoja, kalliokäärmeitä, saukkoja, piikkisikoja, susia, murmeleita, apinoita, punakarhuja, tiibetinantilooppeja, villiaaseja (kyang), myskipeuroja, bharal-lampaita, gaselleja ja ennen kaikkea pandakarhuja.

"Muutaman minuutin välein näimme karhun, metsästävän suden, myskipeuralaumoja, kyangeja (villiaaseja), gaselleja, paksusarvilampaita tai kettuja. Tämän täytyy olla yksi viimeisistä turmeltumattomista suurriistaparatiiseista." - Leonard Clark 1940-luvulla

Metsät: Metsäalueet ulottuvat Lounais-Tiibetin Kyirongista Kongpoon, Pema Koehon, Pohon, Zayuliin ja Monyuliin etelässä ja Chamdoon, Drayabiin, Zogongiin ja Markhamiin Kaakkois-Tiibetissä ja Lithangiin, Nyarongiin, Gyalthangiin, Kanzeen ja Ngapaan Koillis-Tiibetissä. Ikivihreät kuuset, jalokuuset, männyt, lehtikuuset, sypressit, koivut, tammet jne. peittivät laajoja alueita näistä metsävyöhykkeistä.

Ote Tiibetin sijaishallitsija Tagdra Rinpochen vuonna 1944 antamasta julistuksesta:

"Hänen pyhyytensä Dalai-laman terveydeksi sekä dharman ja kaikkien tuntevien olentojen hyödyksi käsketään kyläpäälliköitä, viranomaisia sekä Tiibetin kaikkien alueiden hallitsijoita estämään muiden eläimien paitsi hyeenojen ja susien tappaminen. Vesien kalat ja saukot, kukkuloiden ja metsien eläimet, ilmojen linnut, kaikki elämänlahjalla varustetut eläimet, olivatpa ne suuria tai pieniä, täytyy pelastaa ja niitä tulee suojella. Päälliköiden tulee huolehtia, että tämän julistuksen sisältöä noudatetaan tinkimättä."

Mineraalit: Tiibetissä on runsaat ja käyttämättömät mineraalivarat. Tiibetistä kerrotaan löytyneen yli 126 eri mineraalia. Näistä litium-, kromi-, kupari-, booraksi-, rauta- ja uraaniesiintymät muodostavat merkittävän osan koko maailman mineraalivaroista.

Vesivarat: Tiibet on Aasian tärkein vedenjakaja ja sen suurimpien jokien alkulähde. Brahmaputra (Tsangpo), Indus (Senge Khabab), Sutlej (Langchen Khabab), Karnali (Macha Khabab) ja Kosi (Phonghu) Intiassa, Salween (Gyalmo Ngulchu) Burmassa, Mekong (Zachu) Thaimaassa sekä Yangtse (Drichu) ja Huangho (Nachu) Kiinassa saavat alkunsa Tiibetistä. Tiibetissä on yli 2000 luonnonjärveä, joista huomattavimpia ovat Mansarover (Mapaham Tso), Kokonor (Tso Ngonpo) ja Yamdrok Tso (Yardrok Yutso).

Ympäristötuhot kiinalaismiehityksen jälkeen

Kiinalaismiehityksen aikana suoritettu Tiibetin ympäristön järjestelmällinen tuhoaminen on ennennäkemätöntä. Maan herkkää ekologista tasapainoa on vakavasti häiritty.

Metsien hävittäminen: Valtava metsien hävittäminen on meneillään useissa Tiibetin osissa, myös Etelä- ja Itä-Tiibetin kaikkein rehevimmissä metsävyöhykkeissä. Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että kiinalaiset ovat hakanneet puita Tiibetissä noin 54 miljardin dollarin arvosta. Vuoden 1955 jälkeen Amdon maakunnassa on kaadettu lähes 50 miljoonaa puuta ja miljoonia hehtaareita eli vähintään 70% on avohakattu. Alueelle on tuotu 70 000 kiinalaista työläistä kaatamaan puita. Sama tilanne vallitsee Tiibetin muissa osissa, kuten Markhamissa, Gyarongissa, Nyarongissa ja muilla Itä-Tiibetin alueilla sekä Etelä-Tiibetin Konpossa, Powossa, Nyintrissä, Bayissa ja Zayulissa, jossa Brahmaputra-joki kiemurtelee syvien, kapeiden solien halki matkallaan kohti Intiaa. Powo Tramossa on yli 10 000 vankia metsätöissä. On arvioitu, että 20 vuoden aikana kaksi miljoonaa kuutiometriä puuta on vuosittain kaadettu ja kuljetettu Kiinaan. Tiibetin vanhojen rehevien metsäalueiden Ngapan, Kanzen ja Milin (jotka kuuluvat nykyään Kiinan Sechuanin maakuntaan) metsistä on kaadettu 10 miljardia kuutiometriä eli 70% tämän runsasmetsäisen provinssin metsäalueista. Valtaosa puutavarasta menee Kiinaan, koska tiibetiläiset eivät käytä paljon puuta polttoaineeksi tai asuntojen rakentamiseen.

"Loputtomat puita kuljettavien rekkojen jonot ajavat Bayin, Nyingtrin, Lunangin ja Powo Tramon kaupungeista, ja monet läheisistä rinteistä on hakuttu paljaiksi... Alajuoksulla lisääntynyt liejumäärä muodostaa vakavan tulvauhan Intiassa ja Bangladeshissä." - Clair Longrigg & Bradley Rowe vuonna 1991

Metsien hävittämisen vaikutukset

  1. Maaperän eroosio ja tulvat: Valtava metsien tuhoaminen aiheuttaa peruuttamatonta maaperän eroosiota ja lisää myös jokien liejukerrostumia. Tämä aiheuttaa maanvyörymiä ja vähentää kelvollista viljelymaata. Tiibet on Aasian suurimpien jokien alkulähde, joten tämä muodostaa Kaakkois- ja Itä-Aasiassa vakavan uhan ympäristön tasapainolle - kuten Bangladeshin viimeaikaiset suuret tulvaonnettomuudet ovat osoittaneet. Nämä ovat suorassa yhteydessä Tiibetin metsien hävittämiseen.

  2. Muutokset maapallon ilmastossa: Metsien hävittämisen vaikutus ilmastoon on dramaattinen. Tiibetin ylätasanko ohjailee ylemmän ilmakehän ilmavirtoja. Kesällä tämä valtava maamassa synnyttää matalapainealueen, joka puolestaan aiheuttaa korkeapainealueen Etelä-Himalajalle Intiaan. Tämä saa aikaan Intian monsuunisateet, jotka kestävät kunnes ylätasanko talvella viilenee, jolloin ilmavirrat taas kääntyvät. Metsien hävittäminen lisää sadekauden epätasapainon vaaraa. Tämä taas voi aiheuttaa katastrofin Intian maataloudelle. Tilastolliset tutkimukset ovat osoittaneet, että heikkomonsuuniset vuodet osuvat samaan aikaan Perun tunnetun lämpimän ilmavirran "El Ninon" kanssa. Lisäksi lisääntyneet hirmumyrskyt pohjoisella Tyynellämerellä aiheuttavat myrskyjä ja tulvia Itä-Kiinassa.

Ruohoalueiden tuhoutuminen: Ruohoalueet muodostavat lähes 70% Tiibetin pinta-alasta. Alppiniityt ja vuoristopensasalueet antavat elannon miljoonille jakeille, lampaille ja vuohille sekä miljoonalle nomadille. Perinteiset tiibetiläiset nomadit muuttavat kesäksi ylös kukkuloille ja ankarien talvien ajaksi hedelmällisiin laaksoihin. Tämä perinne on tarjonnut nomadeille vapaan pääsyn vihreämmille laitumille sekä maalle riittävästi aikaa uudistaa ravinteitaan. Tilanne on nyt muuttunut. Valtava kiinalaisten maahanmuuttajien virta on väkisin vallannut kaikki hedelmälliset laaksot ja tiibetiläiset nomadit on ajettu ylös kukkuloille. Tämän seurauksena nomadien on pakko muuttaa jatkuvasti ylöspäin etsiessään uusia laidunmaita. Tämä rajoittaa heidän alueensa yhä pienemmäksi aiheuttaen ylilaiduntamista.


Ylilaiduntamisen vaikutukset

  1. Heinäsadon heikkeneminen: Jatkuva ylilaiduntaminen johtaa heinäsadon voimakkaaseen pienenemiseen. Ylämaan jokainen laidunhehtaari tuottaa nykyään vähemmän heinää kuin vuosikymmen sitten. Jokaisessa heinänkorressa on vähemmän ravintoarvoa, koska maaperällä ei ole riittävästi aikaa korvata ravinteita. Tämä uhkaa jopa tiibetiläisten nomadien hengissäsäilymistä.

  2. Aavikoituminen: Ylilaiduntaminen merkitsee myös, että maaperässä ei ole riittävästi sitä sitovia ruohonjuuria. Tämä johtaa ylimmän multakerroksen jatkuvaan häviämiseen ja tuulen aiheuttamaan aavikoitumiseen. Kriisiä voimistaa myös kiinalaisten väestönsiirto. Kiinalaisten harjoittama eläinten metsästys on aiheuttanut epätasapainoa Tiibetin eläimistössä. Maassa on runsaasti pieniä murmelin kaltaisia jyrsijöitä, "picoja", jotka ovat liian pieniä ruoan tai turkin vuoksi metsästettäviksi. Ne kaivautuvat maahan kuin myyrät ja hävittävät ruohonjuuret kiihdyttäen siten aavikoitumista.



Eläinten hävittäminen

Kiinalaiset ovat käytännöllisesti katsoen tuhonneet Tiibetin laajan villieläinkannan. Tiibetissä oli aikaisemmin karhuja, susia, villihanhia, sorsia, huppukurkia, suuria villijakkilaumoja, peuroja, antilooppeja, lumileopardeja ja gaselleja. Useimmat näistä lajeista ovat nyt hävinneet, koska kiinalaiset ovat vuosien varrella metsästäneet ne sukupuuttoon. "Menin etsimään villieläimiä enkä löytänyt juuri mitään. Aamun sarastaessa näin yhden ketun ja jäniksen. Suuret kasvinsyöjäeläimet ovat kadonneet, enää ei näy villiaaseja, jakkeja ja muita eläimiä", kirjoitti kuuluisa amerikkalainen eläintutkija George Schaller, joka kävi Tiibetissä toukokuussa 1980 Kiinan hallituksen kutsusta kaksisataahenkisen ryhmän kanssa, johon kuului kiinalaisia ja ulkomaalaisia tiedemiehiä. Vastaavan tilanteen koko merkittävä amerikkalainen luontokuvaaja Galen Rowell, joka kävi Tiibetissä vuonna 1982. Hän kirjoitti:

"Kohtuuttomaan 50 000 dollarin hintaa, joka maksettiin siitä, että useita luonnontieteilijöitä opastettiin Amnye Machenin vuoristoon Koillis-Tiibetissä, kiinalaiset isäntämme lupasivat meidän näkevän runsaasti harvinaisia lintuja ja eläimiä... Kolmen viikon aikana kävelimme yli 160 kilometriä. Emme nähneet käytänöllisesti katsoen mitään. Villieläimet olivat kadonneet."

Tiibetin säälittävästä villieläintilanteesta huolimatta Kiinan hallitus ei tee mitään eläinten hävittämisen rajoittamiseksi. Viimeaikaiset Tiibet-matkaajat ovat vahvistaneet asian. Vuoristoalueita ja villijakkeja Tiibetin ylätasangolla vuosina 1988-91 tutkinut ekologi Daniel J. Miller kirjoitti: "Vaikka luvaton metsästys on laitonta Tiibetissä, salametsästäjät tappavat yhä suuria määriä mm. antilooppeja, gaselleja ja villijakkeja. Suurimman uhan muodostavat tehokkailla kivääreillä aseistetut lihan metsästäjät, jotka tunkeutuvat satojen kilometrien päähän kaukaisille alueille. He tappavat valtavia määriä eläimiä syrjäisten kaupunkien markkinoille."

"Olemme aina pitäneet villieläimiämme vapautemme symboleina. Mikään ei pidätä niitä. Ne juoksevat vapaina. Ilman niitä jopa kauneimmasta maisemasta puuttuu jotain. Maasta tulee tyhjä ja se voi saavuttaa täyden kauneuden vsta kun villit elävät olennot ovat läsnä. Luonto ja villieläimet täydentävät toisiaan." - Hänen pyhyytensä Dalai-lama

Mineraalivarojen hyväksikäyttö

Peking kiihdyttää nykyisin kullan ja muiden mineraalien louhimista. Järjestelmällinen laajamittainen kaivostoiminta alkoi Tiibetissä 1960-luvulla kiinalaisten läsnäolon ja infrastruktuurin lisääntyessä. Mineraalien louhinta muodostaa nykyisin suurimman taloudellisen toiminnan Tiibetin U-Tsangin ja Amdon teollisuusalueilla. 1980-luvun alkupuolella tuotti yksi Norbusassa Lhokan alueella sijaitseva kromikaivos yli 12 miljoonan yuanin (4,8 milj. US$) vuosituoton, joka oli puolet teollisuuden kokonaistuotannon arvosta ns. Tiibetin autonomisella alueella. Äskettäin eräs Kiinan viranomainen myönsi, että puolet maailman uraanivaroista sijaitsee Lhasaa ympäröivissä vuorissa. Kiinan rajoittamaton Tiibetin luonnonvarojen hyödyntäminen on luonut perustan suuren luokan kaivosprojekteille. Tätä tuetaan teiden verkostolla, joka on tarkoitettu yhdistämään Tiibetin kaivosalueet kiinalaisiin itäisiin teollisuusvyöhykkeisiin ja kauppa-alueisiin. Ottaen huomioon hauraan ekosysteemin ja maaston, kaivostoiminta erityisesti paikoissa, joissa on riittämättömät turvatoimet, voi olla mitä kestämättömintä ja ympäristön kannalta hajottavinta ihmisten organisoimaa toimintaa.

Rajoittamaton mineraalivarojen hyväksikäyttö Tiibetissä vaarantaa Tiibetin jäljellä olevien sademetsien säilymisen. Mikäli tilannetta ei nyt saada hallintaan, Tiibetiä kohtaa samanlainen kohtalo kuin Amazonin aluetta Etelä-Amerikassa.


Ydinsaasteet ja muut myrkkypäästöt

Kiinan armeija on perustanut ydinohjustukikohtia Tiibetin ylätasangolle. Vuonna 1988 Kiina julkaisi yksityiskohtaisen selvityksen Tiibetissä suoritetuista kemiallisten aseiden kokeista. Intian tiedustelupalvelu on tunnistanut kolme mannertenvälisten muoviohjusten (ICBM) sijoitusasemaa Tiibetissä. Muutama vuosi sitten myös huhuttiin, että Kiina valmisteli korkea-aktiivisen ydinjätteen varastoa, johon sijoitettaisiin ydinjätteitä Kiinasta ja myös Länsi-Euroopan maista. Vuonna 1991 Kiinan toimet myrkkyjätteiden sijoittamisesta Tiibetiin saivat vahvistuksen, kun USA:n Greenpeace sai haltuunsa asiakirjoja, jotka paljastivat suunnitelman kuljettaa 1,5 miljoonaa tonnia jätelietettä Baltimoren kaupungista Marylandista Tiibetiin. Suurin osa Kiinan ydinasekokeista tehdään Lop Norin alueella Tiibetin pohjoisrajoilla. Vahvistamattomat lausunnot kertovat, että Tiibetin kaukaiset alueet ovat tuhoutuneet jonkin tuntemattoman vaikutuksesta, ja joillakin alueilla ilmenee runsaasti syntymäepämuodostumia. Tämä osoittaa selvästi, että Kiinalla ei ole tietotaitoa ydinjätteiden käsittelystä, etenkään turvallisesta kuljetuksesta ja hautaamisesta.

Ydinsaasteet ja myrkyllisten jätteiden vaikutukset: Säteilyvuodot eivät ole vain uhka, vaan ne ovat erittäin todennäköisiä. Koko ylätasangon militarisointi aiheuttaa vakavan uhan Tiibetin ympäristön tasapainolle ja mikä vielä tärkeämpää, koko Aasian mantereen rauhalle ja vakaudelle. Lisäksi kemiallisen sodankäynnin harjoitukset ja myrkkyjätteiden hautaaminen Tiibetiin saastuttavat varmasti Etelä- ja Kaakkois-Aasian suuret joet, jotka ovat elintärkeitä mantereen miljoonille ihmisille.

Laaja ja hillitön ympäristön tuhoaminen ja Tiibetin hauraan ekologisen tasapainon häirintä Kiinan siirtomaahallinnon alaisuudessa uhkaa Tiibetin ja sen ympäristön tulevaisuuden lisäksi myös miljoonia ihmisiä Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa. Sillä on myös dramaattinen vaikutus maapallon ilmastoon.

Kiina on ilmoittanut sijoittaneensa arviolta 90 ydinkärkeä Tiibetiin. Yhdeksännen Akatemian (The Ninth Academy), Koillis-Tiibetissä Amdon alueella sijaitsevan Kiinan luoteisen ydinaseiden tutkimus- ja suunnitteluakatemian (China's North-west Nuclear Weapons Research and Design Academy), on raportoitu haudanneen tuntemattoman määrän radioaktiivista jätettä Tiibetin ylätasangolle.

Washington D.C:stä käsin toimivan International Campaign for Tibet -järjestön julkaisemassa raportissa sanotaan: "Jäteaineiden hävittämismenetelmien raportoitiin olevan äärimmäisen huolimattomia. Aluksi jäte sijoitettiin mataliin maakuoppiin. Yhdeksännen Akatemian tuottaman radioaktiivisen jätteen laatu ja määrä on yhä tuntematon. 1960-1970-luvuilla akatemiasta tullutta jätettä lienee ollut monenlaatuista; nestemäistä jätemassaa, kiinteää jätettä ja kaasuuntuvaa kiinteää tai nestemäistä jätettä lienee haudattu lähimaille ja vesistöjen varsille." (Nuclear Tibet, Washington D.C, 1993)

Kiinan viralliset lausunnot ovat vahvistaneet, että Tiibetissä on maailman suurimmat uraaniesiintymät. Raportit kertovat, että uraani jalostetaan Tiibetissä ja että monet paikalliset tiibetiläiset ovat kuolleet juotuaan saastunutta jätevettä uraanikaivoksen lähellä Ngapaa Amdon alueella. Paikalliset tiibetiläiset ovat myös kertoneet epämuodostuneiden lasten ja eläinten syntymisistä. Ottaen huomioon, että pohjavesivarat Amdossa ovat vähentyneet nopeasti, ja käyttökelpoinen pohjavesi on erittäin rajoitettua (raportti arvioi pohjavesivarannon olevan 340 miljoonasta 4 miljardiin kuutiojalkaan), pohjaveden radioaktiivinen saastuminen on suuri huolenaihe. Vuodesta 1976 lähtien uraania on kaivettu ja jalostettu myö Thewon ja Zorgen alueilla Khamissa.


Nivelsairaus (Tsik chen)

Erästä tiibetiläistä lehtimiestä pyydettiin usein ulkomaisien lähetystöjen mukaan niiden tullessa tarkastamaan paikallisia kehitysprojekteja. Hän vieraili Lhasan ympärillä seitsemässä kylässä. Näistä kolmessa sekä Parin, Khangin, Meldon, Nyemo Sholpugin ja Takse Dechenin kaupungeissa hän tapasi ihmisiä, jotka kärsivät oudosta parantumattomasta sairaudesta, jota kyläläiset kutsuivat tsik cheniksi (kiinaksi Da Gu Jie Bing).

"Olin järkyttynyt nähdessäni, että suurin osa kyläläisistä oli äärimmäisen lyhyitä, heidän pituutensä oli vain 1,5 metriä. Sairastuneilla oli turvonneet ja erittäin kipeät nivelet. Jotkut joutuivat kivun takia ryömimään. Jotkut eläimet kärsivät samanlaisista oireista: pienestä koosta ja ylisuurista nivelistä. Taudista kärsivien ihmisten ja eläinten arvioitu elinaika oli alhainen." Sairastuneiden elämänlaatu vaarantui johtuen heidän kyvyttömyydestään työskennellä, ansaita toimeentulonsa ja syödä riittävästi.

Tämä toimittaja vieraili samoilla alueilla viisi kertaa vuosina 1987-92. Hän huomasi, että tsik chen on parantumaton ja tappava sairaus. Monet kuolivat vierailujen välisenä aikana sairaalakäynneistä huolimatta. Hän arvioi, että yksistään Parinkaangin alueella 3000-4000 ihmistä potee tätä sairautta.

Tässä haastattelussa ei saatu tietoa siitä, minkä ikäisillä tautia aletaan tavata. Näillä alueilla ongelma näyttää kuitenkin olevan melko uusi. Muutamat yli 45-vuotiaat näyttävät sairastuneen tsik cheniin, mutta alueelle asetetut uudet ihmiset eivät näytä kärsivän siitä. Vaikuttaa siltä, että läheisillä armeijan alueilla asuvat sotilaat ovat myös immuuneja. Jotkut arvelevat tämän mahdollisesti johtuvan siitä, että he syövät ainoastaan Lhasasta tuotettua ruokaa, kun taas kyläläiset syövät paikallisesti kasvatetusta ohrasta valmistettu atsampaa ja juovat alueen vettä.

Tästä haastattelusta ei myöskään selviä sairaustapausten määrä toimittajan vierailemien alueiden ulkopuolella. Toiset lähteet ovat ehdottaneet, että tämä on Tiibetissä laajalle levinnyt ongelma, joka johtuu seleenin ja riittämättömän terveydenhuollon puutteesta.


Hänen pyhyytensä Dalai-lama sanoi seuraavaa San Josessa, Costa Ricassa 26.6.1989 konferenssissa, jonka aiheena oli "Rauhan todellisen tarkoituksen etsiminen":

"Oma maani Tiibet eli rauhassa ja sopusoinnussa eikä kansamme ollut koskaan nähnyt nykyaikaista poliisivoimien armeijaa ennen kiinalaisten maahantunkeutumista. Tänään toiveeni ja unelmani on, että koko Tiibetin ylätasanko jonain päivänä muutetaan todellisen rauhan alueeksi; täysin aseettomaksi vyöhykkeeksi ja maailman suurimmaksi luonnonpuistoksi tai biosfääriksi - paikaksi, jossa ihmiset ja luonto voivat elää rauhassa sopusoinnussa ja missä luonnonvarat omistetaan rauhan edistämiselle. Mikäli onnistumme, olemme hieman lähempänä maailman rauhan saavuttamista. Me tiibetiläiset olemme sitoutuneet luomaan tällaisen keitaan Aasian sydämeen, mikäli meidän todella annetaan toteuttaa se. Tiibetiläinen rauhan alue ei hyödyttäisi ainoastaan Tiibetin kansaa ja tulevia tiibetiläisiä sukupolvia, vaan se olisi meiädn lahjamme maailmalle, osallistumisemme maailman rauhan puolesta..."

Valtava ja hillitön ympäristön tuhoaminen ja Tiibetin hauraan ekologisen tasapainon häiritseminen Kiinan siirtomaahallinnon alaisuudessa uhkaa paitsi Tiibetin ja sen ympäristön tulevaisuutta, myös miljoonia ihmisiä Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa. Sillä on myös dramaattinen vaikutus maapallon ilmastoon.



Voit auttaa Tiibetin luonnon pelastamisessa

  • Kirjoita kirjeitä hallituksen jäsenille ja anna heille tietoa tiibetin todellisesta tilanteesta. Vetoa heihin, jotta he ottavat asian esille sopivissa tilanteissa.
  • Kirjoita yleisönosastoihin aina kun Tiibetin ja erityisesti sen ympäristön tilanteesta ilmestyy pääkirjoituksia, artikkeleita tai uutisia.
  • Jos olet toimittaja, kirjoita tästä aiheesta tai jos tunnet jonkun toimittajan, anna hänelle nämä tiedot ja pyydä häntä kirjoittamaan aiheesta.
  • Voit kääntää nämä tiedot omalle kielellesi ja jakaa sitä muille, että he saisivat tietoa asiasta.
  • Järjestä keskusteluja ja seminaareja Tiibetin ympäristötilanteesta tai osallistu ympäristökokouksiin ja ota niissä esille Tiibetin tilanne.
  • Kerro ystävillesi Tiibetin tilanteesta
  • Mikäli tahdot lisätietoja Tiibetin tilanteesta, liity The International Friends of Tibetan Youth Congress (IFTYC)-järjestöön. (Tibetan Youth Congress, Central Executive Committee, P.O. Mcleod Ganj, 176219 Dharamsala, H.P., India)

Alkuperäinen julkaisu: Environmental Destruction of Tibet: It's Effect on Asia (Tibetan Youth Congress)

Aloitussivulle